Hyvää joulua!

                                 Bahnhofsmissionin seimiasetelma Mannheimin rautatieasemalla.

Bulgarian turkkilaiset saapuvat Saksaan

Saksa on väkiluvultaan Euroopan Unionin suurin maa. Saksassa asuu yli 82 miljoonaa asukasta. Ulkomaalaistaustaisia on yli 7 miljoonaa. Näistä suurin osa on turkkilaistaustaisia, joita eräiden arvioiden mukaan on noin 2-3 miljoonaa.

Turkkilaistaustaiset ovat  muslimeja, jotka tulivat rakentamaan Saksaa toisen maailmansodan jälkeen, kun maa oli raunioina. Suuri osa jäi uuteen kotimaahansa. Saksa imee yhä työvoimaa muualta EU:n alueelta.

Uusimpina tulokkaina ovat Bulgarian turkkilaistaustaiset, jotka saapuivat maahan Bulgarian liityttyä EU:n jäseneksi vuonna 2007. Heidän joukossaan on myös kristittyjä. Bulgarian turkkilaistaustaisista osa on nk. Millet kansaa, joita arvellaan oleva kotimaassaan Bulgariassa noin 400 000.

DIASPORAYHTEISÖT
Kaukana kotimaastaan asuviaa kutsutaan Raamatusta peräisin olevalla ajatuksella diasporaksi (= hajallaan asuviksi). Diasporassa asuminen on monin tavoin erilainen tilanne kotimaahan verrattuna. Asukkaat ovat irti juuristaan ja luovat uudessa maassa uutta kulttuuria. Bulgarian turkkilaisten tuleminen on sen verran uusi ilmiö, että vasta tulevauus näyttää sen piirämän jälken Saksaan.

Diasporayhteisöt joutuvat kokemaan uudenlaisia murroksia uuden sukupolven omaksuessa vanhempiaan selvemmin paikallisen kielen tai kulttuurin piirteitä. Diasporayhteisö on muutoksessa, jonka lainalaisuudet ovat uudessa elämäntilanteessa.

Egyptin kristityt rukoilevat maansa puolesta

Lähi-idän arabialaisen maailman murros jatkuu. 

Tänään on Egyptin kristityillä kansallinen päivä, jossa he liittyvät yhteiseen rukoukseen. Tuhannet kokoontuvat yhteen ja suurempi joukko TV -vastaanottimien äärellä.

Kristityt haluavat tunnustaa yhteenkuuluvuutensa ja rukoilla kotimaansa vaikean tilanteen puolesta.

Viimeisten vuosien aikana kristityt ovat Egyptissä kantaneet huolta asemastaan. He ovat kohdanneet ääri-islamilaisten ryhmien taholta yksityisiin ihmisiin, heidän omaisuuteensa ja kirkkoihin kohdistuneita iskuja.

Kaiken keskellä Egyptin kristityt haluavat säilyttää toivon näköalan.


Lähde: Sat7 Press Release 29.11.2013

Saksassa kristittyjen vainoja käsitellyt konferenssi

Saksan Schönblickissä järjestettiin 10.-13.11. 2013 laajapohjainen kristittyjen vainoja ja uskonnonvapauskysymyksiä käsitellyt konferenssi. Konferenssissa oli 500 osanottajaa eri järjestöistä. Konferenssin järjestäjänä toimi evankelinen uutistoimisto Idea.

Konferenssissa kiinnitettiin huomiota mm. kääntymisen vaikeuteen joissakin maissa. Esimerkiksi islamilaisissa maissa kristityksi kääntynyttä saattaa seurata kuolemanrangaistus. Vaikeuksia on myös hindulaisessa maassa, joissakin Intian osavaltioissa, tai buddhalaisessa ympäristössä kuten Bhutanissa tai Sri Lankassa.

Toisaalta olisi tärkeää, että kristityt eivät muuttaisi pois vaikeista kotimaistaan. Tämä on erityisen tärkeää mm. Egyptin nykyisessä tilanteessa.

Ongelmat siirtyvät myös Eurooppaan, jossa kristinuskoon islamilaiselta taustalta kääntyneet voivat kokea painostusta. 


Tapahtumassa  puhui myös entinen muslimi ja "pyhää sotaa" käynyt jordanialainen "Sultan". 

Konferenssi järjestettiin nyt kolmannen kerran. Joka kerran osanottajien määrä on ollut edellistä vuotta suurempi.

Lähde: Idea Spektrum 47/2013,13-14.

Muistakaa vainottuja kristittyjä 2013

 Idea Spektrum julkaisi äskettäin kristittyjen vainojen erikoisnumeron.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa kristittyjä muistamaan vangittuja:

” Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun. ” Hepr.13.3.

Seuraavassa muutamia lyhyitä välähdyksiä eri puolilta maailmaa:

Eritrea

Eritreassa kristityt, jotka eivät kuulu virallisiin kirkkoihin, ovat joutuneet vainon kohteeksi. Monet ovat paenneet Egyptiin. Välimerellä hukkuneissa on ollut monia eritrealaisia.

Pohjois-Korea

Pohjois-Koreaa pidetään yhtenä maailman vaikeimmista maista kristillisen uskon näkökulmasta.  Vainottuja kristittyjä pidetään työleireillä ja vaikeissa oloissa.

Nigeria

Nigeria on yksi Afrikan suurimmista maista, noin 200 milj. asukasta.

Keski - Nigerian alueella kristillinen usko kohtaa islamin. Boko Haram –järjestö on julmasti kohdellut joissakin kylissä kristittyjä, Nigerian tilanne on ollut tiedotusvälineissä vuosien ajan, eikä  tilanteeseen ole saatu ratkaisua.

Kirkon kellari ja valtavirran evankeliumi

Kirkollisessa nettilehdessä dosentti Kari Latvus pohtii 31.10. pääkirjoituksessaan lähetystyötä, jonka hän toivoo luovan nahkansa. 

Kari Latvuksen mielestä " herätysliikkeet haluavat olla voimakkaasti ja reilusti ajamassa oman herätysliikkeen arvoja ... ja pitää kiinni kirkon virallisen lähetysjärjestön asemasta.".
- Latvus  mielestäni vaikenee siitä, että kirkon lähetysjärjestöt ovat sitoutuneet Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Latvus ei mainitse, mitkä ovat ne arvot, jotka menevät tämän ulkopuolelle. Lähetystyössä viedään eteenpäin sitä evankeliumia, joka kirkossa apostoleista alkaen on uskottu.

Latvus jatkaa:
" Saattaa olla, että osalle järjestöistä nykyinen tilanne on tullut yllätyksenä".
- Saattaa tietysti ollakin. Toisaalta lähetystyö on Paavalin ajoista alkaen kohdannut vastustusta. Paavali muistuttaa vastustajia "olleen paljon". Vastustus on todellisuutta tänäänkin monilla lähetysalueilla. Ei kai muuten puhuttaisi hengellisestä taistelusta.

Latvus jatkaa:
" On ehkä ajateltu, että oman herätysliikkeen suojissa on mahdollista toimia liikkeen uskomusten mukaan, vaikka kirkon valtavirta kulkee toiseen suuntaan"

-  Millä tavalla valtavirta uskoo? Tässä on Latvuksen niukan päättelyn sosiologinen pohjakosketus, jonka mukaan herätysliikkeiden pitäisi kysellä, minne valtavirta menee ja kääntää purjeet siihen suuntaan. Tässä eksegetiikan dosentista tulee sosiologi. Hänen ohjeensa  merkitsisi luterilaisesta raamattuperiaatteesta ja tunnustuksesta luopumista ja menemistä jonkinlaiseen gallup-teologiaan.

- Miten silloin olisimme uskollisia Kristukselle ja hänen Sanalleen? Eikö kirkko ole kutsuttu kulkemaan Kristuksen esikuvan mukaan juuri vastavirtaan?

- Gallup -teologia on ongelmallista, koska  se on tietyssä mielessä maantieteellistä. Se, mikä on  kyselyn tulos Helsingissä, on toinen jo Pietarissa. Helsingissäkin mittaus voi antaa toisenlaisen tuloksen jo ensi vuonna.

Kellariliike haluaa muuttaa kristillisen ihmiskäsityksen toiseksi ja etsii avaimia nykyhetkestä. Tämä osoittautuu siinä mielessä lyhytnäköiseksi, että jokaisen kansan tulevaisuus on perheissä ja lapsissa, isän ja äidin tehtävässä. Tästä kannattaa hakea apua myös nuorten syrjäytymisen juuriin. Näin on Suomessa, Etiopiassa ja Japanissa. Venäjä on parhaillaan tämän asian kertauskurssilla.

Ja sivumennen sanoen Kari Latvuksen tarjoilema kellariliikkeen teologia on kirkon lähetysstrategian mukaan kiellettyäkin, koska lähetysmaille ei saa viedä toisiin  kirkkoihin jännitteitä. Saattaa tulla syytteitä kolonialismistakin.

Kirkko elää siis vain Sanasta. 

Kellarin alapohjan tuuletus kannattaa korjata perusteellisesti. Ilmanvaihto ei nyt toimi.

***********************************

Lue lisää teemasta: Harhaanjohtavaa kampanjointia, Uusi tie

Teologia elämään -kurssilla opittiin: Jumala on

Kulunut viikko on mennyt Teologia elämään -kurssilla. Kurssin teemana oli Jumalan ilmoitus, jota tarkasteltiin eri näkökulmista.

Viime vuosien aikana ovat tiedotusvälineissä päässeet esille (uus)ateistit, jotka tunnetusti kieltävät Jumalan olemassaolon. Ehkä paljon tätä laajempi ilmiö on välinpitämättömyys, jossa eletään kuin Jumalaa ei olisikaan.

Aidon ateismin histoia ei ole jättänyt kovin paljon dokumentteja. Tämä on luonnollista, koska ei ole mieltä keskittää kovin paljon tarmoa olemattoman selittämiseen tai torjumiseen. Itse ajattelen, että akviivinen ateismi on pyrkimystä irroittautua meihin sisäsyntyisesti kaiveretusta ajatuksesta Jumalan olemassaolosta ja perimmäisen kyselemisestä. Aktiivinen Jumalan kieltäminen on siis itsessään ristiriitaista, jossa usko kääntyy erikoisella tavalla vastakohdakseen.

Jumalan olemassaolon puolesta puhuu kuitenkin se, että maailma vaikuttaa suunnitellulta. Elämää ja ajattelevaa ihmistä on vaikea ajatella sattuman oikkuna. Kurssilla podittiin myös etiikkaa. Jos Jumalaa ei ole, etiikka menettää merkityksensä. Neuvostoliitto oli tämän ajattelun eräs kokeilu.

                                 ***

Kirkon tutkimuskeskuksen vt. johtaja Hanna Salomäki esitteli käyrillä ja prosenteilla suomalaisten uskonnollista kuvaa tällä hetkellä. Sosiologinen todellisuus oli karua kuultavaa. Elämme murrosaikaa, jossa evankeliumin sanomasta kiinnostus mieluummin vähenee kuin kasvaa. Tieto Raamatusta ohenee. Toisaalta kirkko aika ajoin on murrosajassa. Suomen ev.lut. kirkon taiteaikoja ovat olleet esim. 1918-1923 tai 1945-1952. Molempina aikoina oli pakko ottaa kompassisuuntaa sodan jälkeen. Nyt emme ole olleet sodassa, mutta elämme muuten murrosaikaa.

Kaikelle murrosajalle on yhteistä etsintä: millä tavalla sanoma saavuttaa kuulijansa. Mitä se olisi tänään ja huomenna? Miten pysyä Sanassa ja viedä se tämän päivän ihmiselle?

.

Perhekuvan missiologia

Tänään ilmestynyt Kotimaa -lehti kertoi, että kirkkomme suurin lähetysjärjestö on tehnyt uusia linjauksia ja  luopunut lähetystyöntekiöiden  perhekuvien julkaisemisesta. Koska lähetystyössä näitä kuvia on julkaistu  yli sadan vuoden ajan, on pakko pysähtyä pohtimaan teemaa vähän pintaa raapaisemalla.

Lähetystyössä kuvilla on suuri merkitys, koska kaukana olevia seutuja on hankala kertomalla selittää. Kuva kertoo perinteisesti enemmän kuin tuhat sanaa. Läheteistä ja heidän perheistään on julkaistu kuvia ja tämä on yksi keskeinen tiedottamisen kanava aikanamme, jolloin kuvan merkitys korostuu jatkuvasti. Tähän jatkumoon liittyvät lähetyksen AV-työ ja erilaiset näyttelyt.

Miksi sitten kuvia julkaistaan, 

No:

- kuvat kertovat lähetetistä, jotka lähtevät työhön kaukausiin maihin. Kotimaan työntekijöiden kasvot ovat joka päivä näkyvillä, jolloin kaukana olevat on helppo unohtaa. Lähetys tarvitsee kasvoja.

- kuva muistuttaa sitkeästi lähetystyössä olevista.

- lähetystyöhön lähetetään kokonaisia perheitä ja siksi on kuvia perheistä.  Esirukouksia, varoja ja tukea tarvitsevat sekä aikuiset että lapset.  Lähetystyö on siis tällä tavalla kokonaisvaltaista ja siitä kuvat kertovat.

- kotimaassa lapset samaistuvat lähetystyössä olevien lapsiin ja kuvilla on näin lähetystyöhön kasvattava merkitys.

Lähetystyöhön ei lähetetä vain ammattinsa osaavia yksilöitä, vaan myös perheitä todistustehtävään. Perhekuva muistuttaa yhteisöstä, joka kutsuu esirukoukseen ja tukeen. Lasten jättämistä kuvista perustellaan Kotimaan jutussa yksilönsuojalla, voi olla ettei jokainen kuva sovi joka paikkaan. Lasten systemaattinen häivyttäminen lähetyksen kuivsta lienee kuitenkin oire jostakin syvemmästä.


Kristillisessä kirkossa kuvalla on  ollut vuosisatojen saatossa valtava merkitys. Kuuluisin perhekuva esittää Jeesusta, Mariaa ja Joosefia. Se kertoo paitsi Jumalan tulemisesta ihmiseksi myös Jumalan luomistyön ihnmeestä. Pyhän perheeen kuva on kristikunnan vastamyrkky itämaiselle ajattelulle, joka vierasti lapsia sekä Jumalan ja luomisen välistä yhteyttä. 

Toivottavasti lapset pysyvät lähetyksen kuvassa.

Vääjäämätön yhteiskunnassa ja kirkossa?

Kun ajan tuulet puhaltavat voimakkaasti, niitä pyritään ohjaamaan maaliinsa. Yksi tapa on korostaa niiden edistyksellisyyttä, toinen on vähätellä niiden merkitystä. Kolmas on selittää ne vääjäämättömiksi luonnon voimiksi, joille ei kukaan mahda mitään.
Viimeksi mainittuun väitteeseen tarttui viikon päivät sitten Meri-Anna Hintsala kirkkohallituksesta.
Hän puhui avioliiton  muutoksesta ja totesi: - Olisi parempi vain hyväksyä vääjäämätön eli tasa-arvokehityksen toteutuminen kuin yrittää vastustaa sitä.  Hänen sanomansa oli, että kirkon tulee vain mukautua ajan tuuliin. Myöhemmin kirkkohallitus sanoutui irti ja piti tätä vain Meri-Anna  Hintsalan  mielipiteestä. Sitä ennen aina terävä Stig Kankkonen ehti seurakuntalainen.fi –blogissa arvioida  tämän ajattelun ongelmia.

”Vääjäämättömän” käyttäminen argumenttina on sinänsä vanha juttu.
Mieleeni nousi äskettäin julkaistu  Eric Metaxasin Dietrich Bonhoeffer elämäkerta, jossa Bonhoeffer toteaa Saksassa puhaltaneista ajan tuulista 1940-luvun alussa:

” Pahuus on pitänyt mahtavia naamiaisia  syösten leikitellen sekasortoon kaikki eettiset käsitteemme. Sillä, kun paha näyttäytyy pukeutuneena valon, armahtavaisuuden, historiallisen välttämättömyyden tai yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden valepukuun, se hämmentää melkoisesti ketä tahansa, joka on kasvanut perinteisten eettisten käsitysten pohjalta, mutta kristitylle, jonka elämän perustana on Raamattu, se vain vahvistaa pahan fundamentaalisen pahuuden.” (Metaxas 2013, 469)

Vallankumouksille ja voimakkaille murroksille ovat tunnusomaisia suuret lupaukset ja kielen muuttaminen.  Näin oli Bonhoefferin Saksassa, Neuvostoliitossa 1917 ja Etiopiassa 1974.

Avioliittoon kajoaminen uudistajien tavalla, merkitsee tulevaisuuteen kajoamista. Se tapahtuu Euroopassa aikana, jolloin maanosamme kuihtuu. Venäjä vastustaa tätä virtausta, koska se on juuri noussut eräästä historian suurimmasta ihmiskokeesta ja tajuaa, ettei kansalla ole tulevaisuutta länsimaisin eväin.

Stig Kankkosen blogikirjoitus

Saksan pietistit arvostelevat EKD:ta ohuesta perhelinjauksesta

Saksan Gnadau-liitto on huolissaan Saksan evankelisen kirkon (EKD) perhettä koskevista linjauksista. Gnadau-liike edustaa saksalaista pietismiä, jonka piiriin kuuluu paikallisia toimijoita, laajaa diakonia, evankelioimis- ja lähetystyötä sekä teologisia oppilaitoksia.

Liikkeen mukaan Saksan evankelisen kirkon (EKD) perhelinjauksesta puuttuu teologinen sisältö ja siinä ei oteta huomioon perheen merkitystä yhteiskunnan sosiaalisen hyvinvoinnin perustana. Lapset saavat juuri perheestä merkittävimmän osan arvoistaan elämälleen.  Pyrkimyksenä on siirtää kasvatusvastuuta perheitä valtiolle. Gnadau-liike toteaa ytimen olevan perimmältään raamattukysymyksessä: Miten ymmärrämme Jumalan sanan suhteessa tämän päivän yhteiskuntaan? 

Kirkossa on pitäydyttävä avioliittoon normina, eikä mentävä jonkinlaiseen eettiseen pluralismiin. 

Gnadau-liike täytti hiljattain 125 vuotta. Tuo aika on kulunut liikkeen perustamisesta helluntaina 1888. 

Lähde: Idea Spektrum 25.9.2013

Muistakaa aikamme vainottuja kristittyjä

Runsaan kuukauden kuluttua marraskuussa muistetaan maailmanlaajuisesti vainottuja kristittyjä eri puolilla maailmaa. Vaikka kristityt ovat tilastollisesti suurin uskonto maailmassa, monet elävät myös vähemmistönä. Kristityt ovat myös vainotuin uskonto tällä hetkellä, sanoo Charles Tieszen, Lausannen liikkeen Global Analysis  9/2013 raportissa.

Myös muut uskonnot kokevat samanlaisia ongelmia. Tämän vuoksi maailmalle tehdään paljon työtä uskonnonvapauden hyväksi ja ongelmien paljastamiseksi ja seuraamiseksi.

Kristittyjen vainot merkitsevät joissakin valtioissa monenlaisia elämän rajoituksia.aina vankeutta tai kuolemaa myöten. Tällaisissa maissa myös elämä on haasteellisempaa, jos yhteiskunta suhtautuu uskoon vihamielisesti.

On laskettu että  kaksi kolmasosaa maailman väestöstä elää maissa, jossa on jonkinlaisia rajoituksia. Puolessa näistä on vihamielisyyttä uskonnon harjoitusta kohtaan.

Parhaillaan keskustellaan Lähi-idän kristittyjen asemasta. Egyptissä kristityt olivat vaikeuksissa aikaisemman presidentin Mursin aikanakin, vaikka alussa häneen suhtauduttiin avoimin odotuksin. Egyptissä radikaalit muslimit ovat polttaneet tai tuhonneet kymmeniä kirkkoja. Usein muistutetaan, että tavalliset muslimit Egyptissä haluavat elää rauhassa ja sallivat Lähi-idän suurimman kristityn vähemmistön. Kristittyjä on Egyptissä noin kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. 

Vaino on moniulotteinen ilmiö. Siihen kuuluu yhtä hyvin fyysistä pakottamista tai omaisuuteen kajoamista kuin henkistä asennetta ja vihamielisyyttä.

Uskontoihin kohdistuvat vainon nähdään olevan maailmalla nousussa.


Lähde: Lausanne Global Analysis 9/13.

Arkipyhät jälleen työmarkkinoiden liipasimella

Viikonloppuna tuli työmarkkinajärjestöiltä esitys arkipyhien, loppiaisen ja helatorstain, siirrosta lauantaille. Tällä konstilla saataisiin lisää työaikaa ja samalla tehoa työvuoteen.

Ehdotus näyttää tuleen yllätyksenä, koska ei ole kauaakaan siitä, kun pitkän väännön jälkeen tästä käytännöstä päästiin pois.  Vuonna 1971 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta tehditiin päätettiin kirkolliskokouksessa arkipyhien siirrosta, joka toteutettiin. 1980-luvulla kirkossa sitten lähdettiin pakkivaihteelle ja vuosien jälkeen palattiin vanhaan käytäntöön 1992. 

Nyt paluu takaisin kirkkovuosiseikkailuun tuntuu kristillisen uskon ja perinteen näkökulmasta todella hankalalta.

Luterilaisen uskon näkökulmasta kirkkovuosi tuo uskon keskeiset perusasiat toistuvasti esille. Se puolustaa samalla työn ja levon suhdetta ja muistuttaa ihmisen elämän perimmäisistä kysymyksistä: "ihminen ei elä ainoastaan leivästä". Kirkkovuoden ajankohta ei koske vain omaa maatamme, vaan sillä on yhteys  muun kristikunnan elämään.

Aikaisempi muutos syntyi viisipäiäiseen viikkoon siirryttäessä ja 1960-luvun ilmapiirissä. Mitä ehdotus kertoo ajastamme?

Kirkkovuoden muutosten historiaa selvitellyt Pentti Lempiäinen kertaa kirjassaan Pyhät ajat murroskohtia:

* 1971   Kirkolliskokous hyväksyi vaatimuksen arkipyhien siirrosta. Päätös astui voimaan 1973 "uutuutena" koko maailmassa. > Paluu takaisin 1992.

*  1949 Suomnen työnantajien keskusliitto ehdotti loppiaisen poistamista. Tämä ei toteutunut.

* 1953 Kirkolliskokouksessa tehtiin päätös joidenkin juhlapäivien muutoksista.

* 1772 Annettiin asetus kirkollisten juhlapäivien vähentämisestä. Tavoitteena oli saada lisää työpäiviä. Valistuksen aikana pyrittiin siihen mikä oli "hyödyllistä".

(Lähde: Lempiäinen Pentti: Pyhät ajat. Helsinki 1976: Kirjapaja.)

Lontoo ristiriitojen suurkaupunki

Vuonna 1835 perustettiin Lontoon kaupunkilähetys. Tuohon aikaan Lontoo oli maailman suurin kaupunki ja laajeni jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 1800 Lontoossa oli asukkaita noin miljoona ja sata vuotta myöhemmin kuusi miljoonaa.

Lontoossa kohdattiin myös teollistuminen ja sen lieveilmiöt. Kun suuria määriä ihmisiä muuttaa suurkaupunkeihin asuntoja, työtä ja ruokaa ei riitä kaikille. Monet putoavat sivuraiteelle. Lontoo kohtasi näin suuret 1800 -luvun sosiaaliset ongelmat.

Lontooseen perustettiin kristillisä järjestöjä viemään apua ja evankeliumia.. London City Mission  (LCM) näkee kutsumuksekseen pysyä Lontoossa, jonka alueella on tällä hetkellä kymmenisen miljoonaa ihmistä. Itä-Lontoossa perustettiin 1800-luvun lopulla Pelastusarmeija.

Lontoossa on suurta rikkautta ja syvää köyhyyttä. Lontoo on ristiriitojen kaupunki, jossa vastakohtaisuudet nousivat pintaan mellakoissa kaksi vuotta sitten.

Tällä hetkellä Lontoon ilme on muutoksessa. Vain alle 50% on valkoisia englantilaisia. Muut asukkaat ovat muuttaneet muualta, mm. Britannian entisistä siirtomaista ersimerkiksi  Intiasta tai Pakistanista. Muslimit vaativat oikeuksiaan ja joillakin alueilla eletään omien periaatteiden mukaan.

Eurooppalaisessa mittakaavassa Lontoo on askeleen edellä ja monet ilmiöt tulevat sinne ensin. Askel on  noin 20 vuoden mittainen.

Lontoon kaupunkilähetyksen uusi johtaja Graham Miller aloittaa tehtävässään 1.10.2013. 


Lähde: Alan Black  Sept. 2013;  changing London

KUUNTELE: MARITTA TAYLOR LONTOOSSA

Kerjääminen tänään

Euroopan Unionin myötä Suomeen on palannut vanha asia kerjääminen. Kerjääminen on ilmiö, joka kertoo suuresta maailmanlaajuisesta ongelmasta - köyhyydestä. Johnson/Barret/ Crossing -tilaston mukaan maailmassa köyhien määrä on noussut räjähdysmäisesti. satoihin miljooniin, jopa miljardiluokkaan.

Euroopan Unionin alueella kerääminen Suomessa kertoo Itä-Euroopan romaniväestön vaikeasta tilanteesta. Tätä väestöä asuu Bulgarian, Unkarin ja Romanian alueilla miljoonia. He elävät tällä hetkellä myös uhan alla.  Pakolaisuus ja liikkuvuus tässä mielessä kertovat eräänlaisesta yhteiskunnallisesta tulehduspisteestä. Lähialueillamme esim. Latviassa kerjääjät ovat omasta maasta. Maan sosiaalijärjestelmä ei ole vielä riittävän hyvä.

Monissa lähetysmaissa kerjääminen on tavanomaista esimerkiksi Etiopiassa. Monet voivat olla sairaita ja vailla omaisten tukea ja näin elävät kerjäämällä.  Nähdessään sinut he tulevat kohti. Käydessäni Addis Abebassa kadun toiselta puolelta lähti luokseni mies, jolla ei ollut jalkoja. Monet pyytävät varoja perheensä elättämiseksi tai päästäkseen hoitoon.

Jos annat yhdelle pienen summan, saat lisää pyytäjiä. Ongelmaa et voi ratkaista antamalla. Oma vastuummme ei ole tällä verukkeella ohittaa koko ongelmaa. Silti tuntuu kylmältä mennä ohitse mistään välittämättä. Tästä syntyy ongelma, joka tuo lähetystyöntekijöillekin lisätaakkaa kestettäväksi.

Suomessa ongelma kohdataan kysymyksessä annatko rahaa vai etkö anna: itse annan joskus, mutta toisinaan olen antamatta. 

Raamattu kehottaa antamaan omastaan ja muistamaan niitä, joilla ei ole.

Kristittynä maallistuvassa yhteiskunnassa

Kesän Kansanlähetyspäivät Kankaanpäässä onnistuivat -väkeä oli paikalla ja sää suosi juhlavieraita.

Päivien jälkeen käyty keskustelu sen sijaan on ollut poikkeuksellista ja ainakin kansanlähetyspäivien vaiheissa historiallista. Niilo ja Päivi Räsäsen kanavasta ja tarkemmin sisäministeri Päivi Räsäsen puheenvuorosta syntyi harvinainen heinäkuun keskustelu, joka tätä kirjoitettaessa pari viikkoa myöhemmin jatkuu.

Keskustelun juurena ennen sen rönsyilemistä eri tahoille oli klassinen kysymys lain noudattamisesta sillloin, kun se on Jumalan sanaa vastaan.

Menemättä sen pidemmälle voi todeta, että tämä kysymys oli 1900-luvulla yksi merkittävimmistä teologisista kysymyksistä, joka pakotti Saksan kristityt paaluttamaan oman paikkansa vuoden 1933 jälkeen. Kuusi miljoonaa juutalaista tohottiin holokaustissa. Olisiko kirkon tullut noudattaa tuolloin arjalaisia rotulakeja?

Kun saksalaiset viranomaiset vetosivat sodan jälkeen lakiin ja määräyksiin mennessään kaikkeen loppuun saakka mukaan, jäi teemasta trauma, jota ei vieläkään ole loppuun saakka selvitetty. Miten tämä oli mahdollista?  Saksan kirkkotaistelu on tietyssä mielessä peruskaava, joka on toistunut Itä-Euroopassa ja voi toistua uudelleen.

Kun tämä kysmys on heinäkuun keskustelun aiheena, ollaan aika lailla painavassa kysymyksessä. Julkinen keskustelu tekee palveluksen, jos se tekee ihmisiä piirun verran tietoisemmiksi näistä perustavista asioista. Monille ne ovat rippikoulun jälkeen unohtuneet.

Keskustelussa on ollut mielenkiintoista havaita sen repeytyminen eri  tahoille.

Kaikkein erikoisinta on ollut eräiden kirkollisten lehtien kuten Kirkko ja kaupungin tai Kotimaan linjaukset. Niissä on pyydetty alustajaa olemaan hiljaa. Hiljaa oleminen uskonkysymyksistä on suomalaisen kulttuurin heikkouksia. Kun kirkollinen mediakin näin yrittää suitsia vapaata keskustelua keskeisistä  kysymyksistä, jää lukija hämilleen.

Eurooppa tarvitsee hengellisen heräämisen

Muutama päivä sitten saapui tuorein International Bulletin of Missionary Research -lehden heinäkuun numero.

Numerossa on laaja maailman uskontotilannetta kuvaava analyysi, jonka ovat tehneet Gina A. Bennofatto ja Todd M. Johnson.  Viimeksi mainittu on tunnettu laajoista maailman uskontotilannetta koskevista analyyseista.

Arvio ennakoi tilannetta puolen vuosisadan aikajänteellä 1970-2020.

Maailman uskonnot
- Kristittyjen suhteellinen määrä pysyy samana, noin 33%
- islam kasvaa eniten
- ateismi heikkenee 

Koko maailma
- Vuonna 2020 64,7% kristityistä elää eteläisellä pallonpuoliskolla.
- Maailman kristityistä asuu Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa 2020  34,4%.
- Pohjoisella pallonpuoliskolla kristittyjen määrä vähenee.
- Kristittyjen määrä kasvaa eniten Aasiassa.

Afrikka
- Afrikassa nopeimmin kasvaa anglikaaninen kirkko.
- Afrikka on kokenut ennennäkemöättömän uskonnollisen muutoksen.
-  Vuonna 2020 arvioidaan Afrikassa olevan kristittyjä 49,3% ja muslimeja 41,7%. 
- Loput ovat kansanuskontoihin kuuluvia 8,7%.

Aasia
- Kristinuskon kasvaa uskonnoista voimakkaimmin Aasiassa.
- Aasia on monien uskontojen maanosa.

Eurooppa
- muuttoliikkeen ja syntyvyyden seurauksena muslimien määrä kasvaa.
- Kristittyjen määrä on nyt laskussa.

Etelä-Amerikka
- Roomalais-katolisten määrä laskee.
- Evankelikaalien ja herätyskristittyjen määrä kasvaa.
- Jehovan todistajien ma mormonien määrä kasvaa.

Lähde: IBMR 3/July 2013.

 

Terveisiä Kansanlähetyspäiviltä

                                Waksioum Idossa puhuu Kansanlähetyspäivien lähetystilaisuudessa. 
                                              Tulkkina toimi Asko   Matikka.

Kuluvan vuoden Kansanlähetyspäiviä saatiin pääosin Kankaanpäässä pitää kaunissa aurinkoisessa säässä.

 Päivien ulkomaisena vieraana oli Etiopian Evankelisen Mekane Yesus -kirkon presidentti Waksioum Idossa. Mekane Yesus kirkossa ei ole piispuutta. Presidentti valitaan jaksoksi kerrallaan ja korkeintaan kahdeksi kaudeksi. Waksioum Idossa seurasi tehtävässään Iteffa Gobelaa, joka luopui tehdätästä viisitisen vuotta sitten.

Mekane Yesus-kirkko on maailman nopeimmin kasvavia luterilaisia kirkkoja ja on ohittanut jäsenmäärässä mm. Suomen ev.lut. kirkon.

Waksioum Idossa on yksi aikamme merkittävimmistä luterilaisten kirkkojen linjanvetäjistä.

 Mekane Yesus -kirkossa tehtiin päätös, jossa torjuttiin yhteys Yhdysvaltojen ev.lut. kirkkoon ja Ruotsin ev.lut. kirkkoon näiden valitta linjan, joka merkitsee homoseksuaalisten suhteiden hyväksymistä kirkossa. Mekane Yesus kirkolle päätös oli kipeä. Kirkon juuret ulottuvat juuri ruotsalaisten aloittamaan lähetystyöhön 1800-luvulla. Kristillinen usko Etiopiassa on tätä vanhempaa ja ulottuu jo 330-luvulle, josta aloitetaan Etiopian ortodoksisen kirkon ajanlasku.

Saapuessaan Eurooppaan Waksioum Idossa kohtasi maanosan, jossa kirkko elää voimakkaan maallistumisen ja liberaalien aatteiden paineissa.  Etiopian Mekane Yesus kirkolla on kokemusta paineista, jotka syntyivät  1970-luvulla marxilaisen vallankumouksen seurauksena. Ihmiset alkoivat tuolloin julistaa, että Jumalaa ei ole. Kirkko kävi vastarintaan, joka merkitsi sen pääsihteerin surmaa ja työntekijöille eripituisia vankeusrangaistuksia.

Hän korosti:

1. Kirkossa ei saa menettää toivoa.
2. Kristittyjen tulee pysyä uskollisena Jumalan sanalle.
3. Kristittyjen tehtävänä on viedä todistus Kristuksesta omalle kansalle.

Vainottujen kristittyjen asialla

International journal  for religious freedom
  ijrf vol 3. 1 /2010

Sain tämän julkaisun Kapkaupungissa Lausannen liikkeen maailmanlähetyksen konferenssissa vajaat kolme vuotta sitten. Lehti on suhteellisen uusi julkaisu, joka keskittyy uskonnonvapauden kysymyksiin teologian ja käytännön kannalta.  Lehden taustalla on instituutti ja saksalainen Etelä-Afrikassa asuva teol tri  Christof Sauer ja prof. Thomas Shirrmacher. Laajempana taustana on mm. World Evangelical Alliancen kristittyjen asemaa eri maissa tarkastelevat verkostot.

Poimin tästä lehdestä vain kaksi artikkelia.

Lehti esittelee vaikeassa asemassa olevia kristittyjä auttavia järjestöjä, joista tällä kertaa muutamalla sivulla esitellään Open Doors - järjestö.  Tämä Suomessakin tunnettu järjestö perustettiin vuonna 1955, jolloin tehtiin ensimmäisiä raamattumatkoja Itä Eurooppaan. Veli Andreaksen kirja ”God´s Smuggler 1967” (suom. Piikkilanka ei pidätä. Uusi tie.) kertoi tämän työn tarinan, joka innoitti muitakin vastaavaan avustustyöhön. 

Open Doors –järjestö muutti strategiaansa jo vuonna 1978, jolloin suuntauduttiin Lähi-itään ja islamin maailmaan. Myöhemmin työ on muuttunut globaalimmaksi. Open Doors haluaa mennä alueille, minne muut eivät mene. Järjestö määrittelee tehtäväkseen raamattu ja avustustyön, joka nousee hengellisistä lähtökohdista. Lisäksi se haluaa olla ”pro Jeesus” liike, joka välttää ottamasta väärällä tavalla ”anti”  kannanottoja.  Muiden vastaavien järjestöjen tavoin Open Doors International haluaa olla vainottujen ääni. Erityispiirteenä on kaksoisrakenne. Järjestöllä on kaksi rakennetta yhden hallituksen ja johtoryhmän alaisuudessa. Toinen on Yhdysvalloissa Kalifornian lakien alaisuudessa ja toinen vastaavasti Alankomaissa.

Lehdessä on julkaistuna  Pohjois Nigerian kriisiä koskeva Kyproksen julistus 2010, jossa viitoitetaan ratkaisuja vaikeaan vaino-ongelmaan Afrikan väkirikkaimmassa maassa.

www.iirf.eu

Raamatun kirjoja jo 2544 kielellä

Aikamme yksi merkittävä lähetystyön muoto on raamatunkäännöstyö. Itä-Euroopan avautuminen 20 vuotta sitten toi uusia vähemmistökieliä käännöstyön piiriin. Uusimman Yhtyneiden raamattuseurojen tilaston mukaan raamatunkäännöstyössä on saatu valmiiksi:

* koko Raamattu 485 kielellä
* joko Vanha tai Uusi testamentti 1249 kielellä
* jokin Raamatun kirja 2544 kielellä

Käännöstyössä esimerkiksi Wycliffe Raamatunkääntäjät pitävät tavoitteena, että vuoteen 2025 mennessä käännöstyö saataisiin alkuun niillä kielillä, joilla on käännöstarve. Tuohon vuoteen on tällä hetkellä aikaa vajaat 12 vuotta.

Käännöstyössä on samalla haasteita, jotta käännös olisi alkitekstille uskollinen ja elävää kohdekieltä.

Yhtyneiden Raamattuseurojen tilaston julkaisee vuosittain Suomessa Pipliaseura.

KT 18.6.2013

Pohjois-Nigerian kristityt ahdingossa

Nigeria on Afrikan väkirikkaimpia valtioita. Yli puolet maan asukkaista on kristittyjä ja vajaa toinen puoli muslimeja.  Maa koostuu lukuisista osavaltioista, joista eräissä kristityt ovat kärsineet muslimien tahiolta vainoa.

Vainoa on esiintynyt mm. Josin kaupungissa. Vainojen syyt ovat mm. alueella vaikuttavassa islamilaisessa Boko Haram -liikkeessä, joka pyrkii saamaan sharia-lain voimaan pohjoisessa Nigeriassa.

Stefanus-lähetyksen 40-vuotisjuhlassa puhunut nigerialainen kertoi, että kristittyjä pyritään pakolla kieltämään uskonsa. Kristittyjä ei oteta kouluun. Lisäksi yölliset hyökkaykset koteihin ja sitä seuraavat väkivallanteot ovat tunnusomaisia tälle Nigerian alueelle. 
- Kylissä nukutaan päivisin ja valvotaan öisin, kertoi tämä nigerialainen mies. 

Nigerian kristittyjen vaikea asema on vuosien ajan huolestuttanut kristillisiä ihmisoikeusjärjestöjä. Maaliskuussa 2010 julkaistiin Kyproksen julkilausuma, jossa esitetään toimenpiteitä tilanteen laukaisemiseksi ja kristittyjen ahdongon helpottamiseksi.

Nigeria

Bonhoeffer suomeksi

Kustannusosakeyhtiöt Päivä ja Uusi tie ovat yhteiskustanteena julkaisseet saksalaisen teologin Dietrich Bonhoefferin (k.1945) elämäkerran. Eric Metaxain teos on ollut Yhdysvalloissa myyntilistojen kärjessä ja on varmaan yksi tämänhetken vankimpia elämäkertateoksia.  Hän ei kirjoita Bonhoefferista ensimmäistä kertaa - suomeksikin on ilmestynyt kaksi Bonhoeffer-elämäkertaa -,mutta Matastaxilla on kyky kertoa tarina elävästi. 

Dietrich Bonhoeffer kuuluu saksalaisiin teologeihin, jonka ajattelusta lähtee teitä eri tahoille ja jopa vastakkaisiin suuntiin.  Elämäkerran tekee poikkeukselliseksi se, että se kuvaa poikkeuksellista aikaa Saksan historiassa poikkeuksellisen henkilön elämänvaiheiden kautta. Kannattaa vielä mainita, että Bonhoeffer oli kuollessaan vain 39 vuotias. Vuodet 1933-1945 olivat viime vuosisadan kiihkeä ajanjakso, jossa Saksan kirkko joutui Adolf Hitlerin natsivallan vuoksi myrskyn silmään. 

Hitler johti Saksan toiseen maailmansotaan, jossa aluksi kulki voitosta voittoon. Wannseen  kokouksessa 1942 lyötiin lukkoon yksi historian karmeimmista ohjelmista: juutalaisten lopullinen tuhoaminen. Tämän kaiken keskellä Dietrich Bonhoeffer kyseli, mihin oltiin menossa. Hyvin monet saksalaiset menivät Hitlerin mukaan, mutta Saksan tunnustuskirkko ja Bonhoeffer kuuluivat niihin, jotka tässä tilanteessa lähtivät vastavirtaan kovalla hinnalla. Hintana oli maineen ja työpaikan menettäminen ja lopulta joillekin kuolemantuomio.

Bonhoeffer meni lopulta mukaan salaliittoon, jonka tavoitteena oli Hitlerin surmaaminen. Kerta toisensa jälkeen tämä epäonnistui ja johti salaliittolaiset vankilaan ja Bonhoefferinkin hirttolavalle.

Bonhoefferin tekee mielenkiintoiseksi se, että hän on vastarinnassaan edelleen hyvin ajankohtainen.
Kirjan ajankohtaisuus on muistutuksessa, että ajan aate voi mistä tahasta pahuuden muodosta tehdä hyveen ja väittää sitä välttämöttömyydeksi, johon kaikkien on suostuttava. Mennäkö mukaan vai nousta vastavirtaan? Kuunnellako ajan aatteita vai Jumalan sanaa?

Saksan kirkkotaistelu on viime vuosisadan yksi keskeisimmistä kirkon historian tapahtumista, jonka opetukset seuraavat myöhempiin kirkkotaisteluihin ja myös tähän päivään.  Toukokuun lopussa 2014 tulee 80 vuotta Barmenin julistuksen julkaisemisesta.

Jouko Talosen juhlaseminaari

Tanskan kirkko- ja kirjahistoriaa keskiajalta 1700-luvulle

Tieteiden talossa Helsingissä pidettiin keskiviikkona 22.5. prof,. Jouko Talosen juhlaseminaari. Seminaarin teemana oli Tanskan  kirkko- ja kirjahistoriaa keskiajalta 1700-luvulle. Seminaarin järjestäjänä toimi Suomen kirkkohistoriallinen seura.

Jouko Talosen erityisaloina kirkkohistoriassa ovat olleet mm. herätysliikehistoria, erityisesti  lestadiolaisen liikkeen historia sekä Latvian kirkkohistoria. Viimeksi hän on perehtynyt Albanian historiaan ja uusimpaan kehitykseen.

Tanskan kirkkohistoria ei ole Suomessa kovin tuttuaa, vaikka sitä kautta Suomeen on tullut mm.  kirkkoon ja herätysliikkeisiimme vaik utteita.

 Seminaarin viimeisen luennon piti  prof. Tuija Laine  Tanskan lähetystyön pioneerista Hans Egedestä, joka teki lähetystyötä Grönlannissa 1700-luvulla. Grönlannin lähetys oli tuon ajan siirtomaalähetystä, jota tehtiin arktisissa oloissa. Egede kohtasi paitsi kylmän ilmanalan myös noitien vastustuksen.

Grönlantiin herrnhutin veljesseurakunta lähetti lähetystyöntekijöitä, joiden suhteet Egedeen ovat olleet lähetyshistoriallisen mielenkiinnon kohteena. Molemmilla osapuolilla oli  vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Grönlannin lähetystyö on pohjoismaisen lähetystyön pioneerityötä.

.

Ajankohtainen teologia - kuka varoittaa harhaopista?

Ajankohtainen teologia on teologinen lehti, joka julkaisi äskettäin kaksoisnumeron aikamme hengellisistä virtauksista ja niiden taustoista. Lehden yksi kysymys seurakunnillemme on: kuka varoittaa ajoissa ajassamme liikkuvista vääristä opeista?

Lehden mukaan tällä hetkellä tuulee kaikista ovista ja ikkunoista. Seurakunnissamme ei ole aikaa oikealle paimenuudelle, jossa seurakunnasta pidetään hengellisesti ja opillisesti huolta. Hallinto imee mehut.

Käytännössä lehden artikkelit keskittyivät aikamme karismaattisen liikkeen eri ilmiöiden tarkasteluun. Ilmiöitä tarkastellaan artikkeleissa kriittisesti. Sen sijaan oikean karismaattisuuden etsiminen jäänee myöhempiin julkaisuihin. Internetin käyttö on auttanut kaivamaan "jokaisen kiven".

Kristikunnassa ja jo Vanhassa testamentissa harhasta varoittaminen on ollut profeetallinen tehtävä. Varoittajan osa ei ole helppo, koska tavallisesti vain pieni osa laumasta näkee vaaraan. Aina on myös niitä, jotka vähättelevät harhoja tai menevät mukaan. Profeetan osa ei ole helppo. Kannattaa muistella vaikka Jeremian kohtaloa.

Oikein opettamalla toteutuu varoittaminen osittain. Ei kuitenkaan pelkästään. Harhoja on pakko nimetä. Koska opit eivät liiku itsestään, mainitaan myös nimiä ja se tunnetusti kirvelee.


Mistä juuri nyt olisi varoitettava?

Itse varoittaisin väärästä avioliittonäkemyksestä, joka ei ota vakavasti Jumalan luomistyötä ja ihmisyyttä miehenä ja naisena. Avioliittoon kajoamisella on pitkäaikaiset seuraukset yksilöille ja yhteiskunnille. Törmäilyt tällä alueella pilaavat monen nuoren elämän. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jopa körttikansan johtaja on menossa vikasuuntaan. Aikamme tuulet ovat voimakkaita.

Historian oikkuja on, että Venäjä nousee hiljalleen yhdestä ihmiskunnan suurimmasta yhteiskunnallisesta ja ihmistä koskevasta kokeilusta.

Jimmaan uusi Mekane Yesus kirkon synodi

Lounais-Etiopiassa, Jimmassa, juhlittiin viime kuun puolella uuden synodin syntyä. Mekane Yesus -kirkko kasvaa ja vahvistuu myös hallinnollisesti.  Jimman kaupunki on lounaista Etiopiaa, jossa tällä luterilaisella kirkolla ei aikaisemmin ole ollut kovin vahvaa asemaa.

Jimma osoitettiin Kansanlähetykselle työalaksi jo 1970-luvulla. Silloin vallankumouksen tuulet puhalsivat ja lähetit saivat määräyksen poistua alueelta. Jimman alueella "laajat massat" eli "kansa" otti haltuun kirkon omaisuutta. Etiopian kirkko selvisi sosialismista ulkonaisesti melko pienin vaurioin. Silti menetykset olivat suuria ja monet joutuivat kärsimään. Etiopia ja Kiina kuuluvat maihin, jossa ideologia ei pysäyttänyt kirkon kasvua.

Kun sosialismin aika päättyi 1991, Jimmaankin vähitellen palattiin. Yksi etappi kirkon rakennustyössä on uuden synodin perustaminen. Alue tarvitsee työntekijöitä ja koulutettuja vastuunkantajia.

Etiopia kuuluu Afrikan maihin, joissa väestön kasvu on voimakasta. Etiopian väkiluvuksi ennustetaan kahden kymmenen vuoden kuluttua 130 000 000 eli melkein kuin Venäjä tänään. Kun Venäjällä väkiluku laskee, Etiopia ohittaa naapurimme ennusteen mukaan väkimäärässä.

Jeesukseen uskoville juutalaisille porttikielto Saksan kirkkopäiville

Hampurissa vietetään parhaillaan  Saksan Evankeelisen kirkon kirkkopäiviä.

Kirkkopäivät ovat tapahtuma, johon on väkeä kutsuttu laidasta laitaan. Poikkeuksen tekevät Jeesukseen uskovat messiaaniset juutalaiset, jotka eivät ole toivottuja, kertoo Idea Spektrum -lehti.

Päiville toivotetaan tervetulleeksi mm. muslimeja ja buddhalaisia, mutta ei Jeesukseen uskovia juutalaisia. He ihmettelevät ratkaisua ja muistuttavat, että samalla logiikalla Paavalilla ja Pietarilla ei olisi asiaa tapahtumaan.

Järjestäjät haluavat korostaa päivien dialogista luonnetta ja siihen Jeesukseen uskovien juutalaisten päästäminen mukaan toisi säröä.

Mitä tähän voi sanoa? Ihmeellisiä ilmiöitä tuottaa saksalaisten markkinoima suvaitsevaisuus: "Toleranz".

Tuntuuko tutulta?

Lähde: Idea Spektrum 17/ 24.4.2013,9.

Etelä-Korean lähetystilastoa

Kristillisen lähetystyön eturiviin on noussut uusi tulokas Aasiasta: Etelä-Korea. Korealaiset kristityt ovat poikkeuksellisen innokkaita lähetystyössä.

Etelä-Korean asukasluku on noin 48 milj. Pääkaupungissa Soulissa on asukkaita kymmenisen miljoonaa.

Korean kirkosta on kasvanut maailman toiseksi suurin lähettävä kirkko.  Seuraavassa muutamia tunnuslukuja tämän maan lähetystyöstä.

Lähetystyöntekijöitä:                        19 798
Lähetysseuroja;                                    167
Maita:                                                   175
Naisia/miehiä:                                    46,3/53,7 %
Avioituneita/naimattomia :                  86,2/13,8 %
Lähetyskannatus vuodessa:            363 005 083 USD
Yhden lähetin kustannus vsi :                     17694USD


Etelä-Koreasta lähtevien lähettien painopiste on Aasiassa. Lähettejä on myös IVY-maissa ja eri puolilla maailmaa.

Korealaiset tulevat yhden kulttuurinsa alueelta ja joutuvat opettelemaan työtä uudenlaisissa olosuhteissa.
Korealaiset ottavat esimerkiksi suomalaisia enemmän riskejä, joista he ovat maksaneet myös oppirahoja.
Jokin aika sitten korealaisten ryhmä siepattiin Keski-Aasiassa.

Korealainen lähetystyö on viime vuosiin saakka kasvanut. Nyt kasvu on hidastunut.

Lähde: Steve Sang-Cheol Moon /IBMR April 2013.

Raamattukuriirista Canterburyn arkkipiispaksi

Äskettäin Englannin anglikaanisen kirkon johtoon Canterburyn arkkipiispaksi valittu Justin Welby, 57, toimi nuoruudessaan Itä-Eurooppaan suuntautuneessa raamattutyössä. Hän kuljetti vaimonsa kanssa Raamattuja silloiseen Tsekkoslovakiaan ja Romaniaan.

Vain alle kolmekymmentä vuotta sitten Raamattu oli "kielletty" kirja monissa Itä-Euroopan maissa. Welbykin piiloitti kirjansa. Kun muistelee noita aikoja ei voi kuin ihmetellä historian käänteitä.

 Mikä on seuraava käänne?

Lähde: Idea Spektrum 14/ 4.4.2013

Erittäin salainen julkaistiin venäjäksi

Idäntyön päivillä Ryttylässä julkistettiin Pentti Heinilän Erittäin salainen -kirjan venäjänkielinen laitos. Laitoksen ensimmäinen kappale luovutettiin Inkerin kirkon piispalle Aarre Kuukaupille.

Pentti Heinilän kirja Erittäin salainen kertoo Raamattujen kuljetuksesta Neuvostoliittoon ja Itä-Euroopan maihin aikana, jolloin Raamattu oli kielletty kirja. Venäjänkielistä laitosta toivottiin, jossa nuorempi sukupolvi ymmärtäisi millaista aikaa on eletty yli kaksi vuosikymmentä sitten.

Tilaisuudessa käytti puheenvuoron myös kirjan kääntämiseen osallistunut Tanja Shadrunova. Hän kertoi Raamatusta, jonka sai nuorena kommunistisen puolueen jäsenenä ja kuinka Raamattu muutti hänen elämänsä.

Suomenkielellä kirja on ilmestynyt kahtena laitoksena. Lisäksi kirja on käännetty saksaksi.

                                            Kuvassa vasemmalta Aarre Kuukauppi, Tanja Shadrunova ja Pentti Heinilä

Lait ja niiden noudattaminen tarkentuvat Venäjällä

 Idäntyön päivillä Ryttylässä 6.4. puhunut Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi muistutti, että Venäjällä lait ja niiden noudattaminen tarkentuvat.

 Kirkkorakennusten rakentamisessa lupien ja asiakirjojen tulee olla kunnissa.. Tässä mielessä Venäjä elää muutoksen aikaa. Jos luvat eivät ole kunnossa, rakennus voi saada jopa purkutuomion. Historiallisia rakennuksia ei kuitenkaan pureta, kertoi Kuukauppi.

Vastauksena kysymyksiin hän muistutti, että diakonian tekeminen on seurakunnan tehtävä. Näin apu menee oikein perille. Väärin suunnattu apu voi väästistää seurakunnan elämää ja identiteettiä. Esimerkkinä hän mainitsi, että seurakunnan jäsenmäärä nousi voimakkaasti avustuksen seurauksena ja laski myöhemmin pineksi.

Keskustelussa suomelaiselta medialta toivottiin tasapainoisempaa Venäjän uutisointia. Liisan dramaattiset uutiset Venäjästä eivät vastaa todellisuutta.  Kristillinen mediakin voisi pitää aiheesta seminaarin ja miettiä asiaa.

Hyvä kuolema, onko sellaista?

Paastonajan kirkkopäivilllä Karjalohjalla 23.3. 2013 lääkäri Pekka Reinikainen puhui otsikon aiheesta. Aihe liittyy eutanasiaan, joka ajoittain nousee keskusteluun. Iltapäivälehdet kertovat, että niin ja niin moni suomalaisista kannattaa eutanasiaa. Reinikainen ennusti uuden keskustelun olevan tulossa.

Pekka Reinikainen kertoi, että hänen yksi ydinteemansa on luominen. Luominen on lähtökohta elämälle ja suurille kysymyksille.

Kristityt joutuvat ajoittain ottamaan kantaa tähän kysymykseen. Reinikainen kehotti perehtymään tosiasioihin ja keskustelemaan niillä. Hänen mukaansa tähän ei välttämättä tarvita Raamattua.

1. Eutanasia irroittaa lääkärin Hippokrateen periaatteesta ja traditiosta, jossa todetaan, että lääkärin tehtävä on parantaa ei tappaa. Eutanasia tekee lääkäristä surmaajan.

2. Eutanasiakeskustelussa luodaan uusia termejä joilla sitä markkinoidaan. Yksi hämärä termi on "passiivinen euranasia". Sitä ei pitäisi käyttää, väitti Reinikainen.

3. Ihmisen motiivit ovat tutkimattomat. Perinnönjaot ja taloudelliset syyt saattavat viedä väärille raiteille.

4. Ideologisesta harhapolusta karmeimpia esimerkkejä ovat natsilääkärit tai sosialististeen maiden eräät ratkaisut.

5. Ihminen haluaa päättää kaikesta itse. On esimerkkejä, jossa suhteellisen terve ihminen esittää haluavansa kuolla. Jotkut voivat ihannoida tätä.

6. Hyvää hoitoa tulisi kehittää. Kipua on mahdollista lievittää.

Reinikainen pohdiskeli aihettaan lääkärinä. Rovasti Markku Sumiala pohti aihetta henkilökohtaisemmasta näkökulmasta hänen vaimonsa syöpäsairauden kokemuksista käsin.

Mielestäni molemmat puheenvuorot olivat mielenkiintosia ja ajatuksia herättäviä.
Puheet voi kuunnella tilaamalla äänitteen Jouni Kontulaiselta: jouni@puheet.fi.

Paastonajan kirkkopäivät järjesti Paavalin synodi yhdessä Karjalohjan alueseurakunnan kanssa.

Ev.lut. kirkossa jako kahteen

Radio Dei on esittänyt kuluvalla viikolla parikin ohjelmaa, joissa on arvioitu Suomen ev.lut. kirkon nykyistä murrosaikaa.

Toisessa ohjelmassa Kirkon tutkimuslaitoksen johtaja Hanna Salomäki esitteli Radio Dein kanssa tehtyä kyselyä kirkon työntekijöiden sitoutumisesta oppiin. 

Merkittävänä havaintona oli, että Helsingin hiippakunta on muita liberaalimpi. Eroa oli jopa Espoon hiippakuntaan. Muitakin jakolinjoja esiintyy. Nuorempi papisto näyttäisi olevan opillisesti jonkinasteisessa kriisissä.  

Yksi ja toinen ilmooittaa, ettei usko siihen ja siihen opinkohtaan, esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymiseen. Harvempi kertoo, mitä se vaikuttaa hänen uskonsa kokonaisuuteen.

Viikon debatissa olivat vastakkain Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola ja Helsingin Yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen. Kirkko ja kaupunki on Helsingin seurakuntien lehti ja (ilmais) levikiltään suurimpia ellei suurin  kirkollisista lehdistä. Sen levikki rajoittuu Helsiingin alueelle. Simola on tullut tunnetuksi voimakkaista kannanotoistaan  liberaaleja äänenpainoja ymmärtävän kirkon puolesta. Kirkko ja kaupunki-lehti on  uutta avioliittokäsitystä julistava totuuden torvi.

Tämän lisäksi hän on halunnut sulkea taloudellisia mahdollisuuksia lähetysjärjestöitä, jotka pitäytyvät kirkon preinteisiin kantoihin.  Miikka Ruokasen keskustelussa Seppo Simolan tavoitteet muistuttavat varhaisen Rudolf Bultmannin ajattelua. Eli uskosta riisutaan pois kaikki "yliluonnollinen" tai vaikea, jotta se tulisi helpommin ymmärrrettäväksi nykyajan ihmiselle. Bultman puhui hartaasti kuin körttiseuroissa, mutta hänestä ei  ollut merkitystä nousiko Jeesus todella kuolleista. 

Samoin Simola haluaa irtiottoa uskontunnustuksista ja ilmaista uskon jonkinlaisella "runouden todellisuudella". Ruokanen muistutti tähän, että näin kristillisen uskon sanoma menettää sisältönsä. 

Kristillinen usko on aina taistellut totuusperustastaan. Apostoli Paavali muistutti, että jos Kristus ei ole noussut kuolleista, uskomme on turha.

Isoista asioista on siis kysymys.  

Saksassa huolta evankelikaalisen lähetystyön linjasta

Saksassa kannetaan huolta evankelikaalisen lähetysliikkeen linjasta. Huolen ilmaisi emeritusprofessori Peter Beyerhaus Rolf Scheffbuch Symposiumissa pitämässään puheenvuorossa. Hän kiinnitti huomionsa evankelikaalisen lähetysliikkeen linjan joka lähestyy Kirkkojen maailmanneuvoston kantoja.

Huolta aiheuttaa erityisesti missiologian kestoaihe evankeliumin julustamisen ja sosiaalisen vastuun suhde. Evankelikaalisessa maailmassa vaikuttaa virtaus, jonka tunnuskäsite on transformaatio. Sen edustajia kutsutaan transformaatiokoulukunnaksi. Virtausen painotuksena ei ole ihmisen pelastus iankaikkiseen elämään vaan yhteiskunnallinen muutos. Transformaatiolla tarkoitetaan moniulotteista syvälle käyvää muutosta. Koulukunnan ajattelussa lähetystyön tavoite kääntyy helposti tämänpuoleiseksi aina pelastuskysymystä myöten.

Keskustelu palautuu viime vuosisadan alkupuolella käytyyn Jerusalemin lähetyskokoukseen (1928), jossa esitettiin sosiaalisen evankeliumin haaste. Silloinkin mannermainen missiologia Karl Heimin johdolla muistutti kristinuskoon liittyvästä sovituksen sanomasta. Häntä tuki mm. Suomen lähetysseuran johtaja Matti Tarkkanen, joka näki luterilaisten erityisenä antina julistaa sovituksen sanomaa maailmalle.

Suomessa transformaatiota ja siihen liittyviä ongelmia on käsitellyt mm. Risto A. Ahonen kirjassaan Civitas Dei. Ahonen 2007, 116-122..

Idea Spektrum 10/ 6.3.2013

Maailma ja vapauden R-luokat

Me elämme mittaamisen aikakautta. Asioita, joita ei voi mitata, ei ole olemassa.

Samaan sarjaan kuuluvat erilaiset luokitukset. Evangelical Missions Quarterly EMQ -lehti julkaisi tammikuun numerossaan R- taulukon, jolla luokitellaan maat niiden uskonnonvapauden mukaan kristillisen todistuksen näkökulmasta.

R-0  Maassa vallitsee uskonnollinen ja poliittinen vapaus. Uskoa voi julistaa kenenkään estämättä.

R-1 Maassa vallitsee  vapaus, jossa kristityt saavat vapaasti julistaa uskoaan. Tämä ei kuitenkaan nauti lain antamaa suojaa.

R-2 Maassa vallitsee vapaus, jossa kristytyt voivat julistaa vapaasti. Vapaus rajoittuu kuitenkin omaan ryhmään. Kääntymiseen tähtäävä julistus on laitonta. Kääntyminen uskonnosta toiseen on  kiellettyä.

R-3 Maassa uskonnollinen ja polittinen toiminta on rajoitusten alaisia. Valtio tai enemmistöuskonto asettaa kristityille rajat. Kristittyjä pidetään toisen luokan kansalaisina. Uskon julistaminen ei-kristityille on jyrjästi kielletty. Luopiota rangaistaan vankeudella tai kuolemalla.

R-4 Uskonnon ja poliitiikan vapaus puuttuu täysin. Uskon julsitaminen johtaa suureen vaaraan. Kääntyminen on laitonta. Luopioita rangaistaan vankeudella tai kuolemalla.

Kirkko, demonit ja lähetys

Menneen viikon teologinen kohuaihe oli kirkon suhde pahoihin henkiin ja niiden toimintaan. Nykyajan sosiologis-psykologisessa ilmanalassa teema helposti ohitetaan. Ohituskaista syntyy, kun sosiologian menetelmillä kysytään ihmisiltä: uskotko Paholaisen olemassaoloon? Ajatellaan, että asia saadaan tällä tavalla tilastolla ratkaistuksi. Enemmistö on oikeassa?

Kristillisen kirkon näkökulmasta Paholaisen olemassaolosta on teologisesti yksimielisyys. Koko länsimainen kristillisyys on  kamppailua syntiä, kuolemaa ja Perkelettä vastaan. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa tämä näkyy mm. Lutherin kastekaavassa Vähässä Katekismuksessa ja Isä meidän rukouksen selityksessä: päästä meidät pahasta. Pääsanoma on:  Jeesus on kuolamallaan voittanut pahan vallat.

Viikon kiista koski lääketieteen ja pahan valtojen suhdetta. Siitäkin vallitsee yksimielisyys, että Jumala toimii lääketieteen kautta ja lääkkeet ovat oikein käytettynä hyvän palveluksessa.

Padan demonisuus on kristityllekin ylivoimainen teema. Ne jotka kieltävän persoonallisen Pahan olemassaolon, joutuvat hänen yllättämikseen. Eikö esimerkiksi  valistuksen jälkeisen Euroopan keskellä tapahtuneessa holokaustissa ollut jotakin ilmeisen demonista.

Saksalainen teologi Karl Heim (k.1957) on pohtinut demonisuuden ongelmaa. Hän näki esimerkiksi sellaisessa alkoholismissa, jossa ihminen joutuu viinan orjaksi ja raunioituu, demonista. (Kothmann 2001, 156-157). Alkoholismia ei tässä tapauksessa nähty sairautena tai alkoholia kemiallisena nesteenä. Ihmisen sidotuksi tulemisen  ja raunioitumisen Heim asetti teologiseen Jumalan ja hänen vastustajansa kamppailun jännitteeseen. Muutettavat muuttaen sama koskee huumeita, vaikka heroiinia. 

Teologinen ihnis- ja maailmankuva ei mahdu sosiologis-humanistiseen kehykseen, jossa ihmistä tarkastellaan yksiulotteisesti.  Uskon vapauttava voima ulottuu syvemmälle kuin osaamme ymmärtää. Näistäkin on esimerkkejä.

Tämän päivän luterilainen teologia ei tässä ole vahvoilla. Se on nauttinut  yliannostuksen valistushenkistä teologiaa. Lähetysalueilla ilmiöt näyttävät toisenlaisilta. Etiopiassakin Jeesus on pahan valtojen voittaja.

Istanbul Euroopan reunalla

Euroopassa on vain muutama megaluokan kaupunki. Yksi niistä on rajalla elävä Istanbul, joka on Euroopan yksi maineikkaimmista historiallisista kaupungeista. Kristikunta koki yhden kirvelevimmistä menetyksistään vuonna 1453, jolloin Konstantinopoli menetettiin islamille. Harvalla kaupungilla on yhtä syvät juuret.

Kaupungin helmi on Hagia Sofia, joka oli yksi kristikunnan meineikkaimmista kirkoista. Tämän kirkon sanotaan vaikuttaneen siihen, että Venäjä valitsi aikanaan ortodoksiseen uskon.

Nyt Istanbul on megaluokan kaupunki, jonka tarkkaa väkimäärää ei tietäne kukaan. Kaupunkia hallitsee islam kovaäänisten rukouskutsuilla viisi kertaa päivässä. Moskeijan esitteessä islam haluaa esiintyä länteen päin kallellaan olevana. Muhammed ymmärsi ympäristöasioita ja rukoilevat muslimit ovat tasa-arvon vertauskuvia.

Istanbul on Turkin näyteikkuna länteen. Se on itämainen kaupunki, joka on puheutunut läntiseen asuun. Tällä hetkellä se on vapaampi kuin aikaisemmin. Evankeliumia voi julistaa kirkoissa. Islamia ei voi julkisesti käydä haastamaan.      

Etiopia ensin -Sodassa ja rauhassa

Kävin Riihimäen kirjastossa ja lainasin uutuuskirjojen hyllystä Heljä Kervisen teoksen Etiopia ensin -Sodassa ja rauhassa, Helsinki 2012.  Heljä Kercvinen on asunut miehensä kanssa Etiopiassa  ja kertoo jo parin vuosikymmenen takaisista muistoista omakustannetyyppisessä kirjassa noin 300 sivun verran.

Hänen näkökulmansa Etiopiaan avautuu arkielämän tasolta omien kokemusten kautta. Kirjoittajalla on ollut haastetta kertoa suuren maan kokemukset yksissä kansissa. Lukijalle, joka entuudestaan tuntee Etiopiaa, kirjoittaja ei tarjoa kovinkaan paljon uutta. Hänkin toki löytää jyvän sieltä täältä. Kirjoittaja  olisi voinut mennä syvemmälle alueilla, jotka olivat perheen vahvuuksia ja kertoa perusteellisemmin vaikkapa Addis Abeban yliopistoston elämästä.

Joka tapauksessa Etiopian kaltaisesta maasta suomeksi kirjoitettu kirja on aina pieni kulttuuriteko.Kirjoittaja on julkaissut kirjat mm. Libyasta ja Saudi-Arabiasta.

Kristitty vai jooga

Tähän aiheeseen minun ei pitäisi ollenkaan kajota, koska en ole köynyt koskaan Intiassa. Tai jos ollaan tarkkoja, olen ollut  kerran tai kaksi New Delhin lentokentällä. Intialaisia olen kohdannut  Lontoossa, mutta siellä heitä  kutsutaan briteiksi.

Kun intialainen vaikutus kuitenkin saapuu tänne kotimaahankin tai on saapunut jo vuosikymmenien ajan, voi kai jonkinlaisen kommentin heittää. Yksi tällainen tulokas on jooga.

Joogaa on monia eri lajeja, joiden taustalla on nähdäkseni hindulainen ajattelu. Lännessä itämaiset vaikutukset tuotteistetaan länsimaisiksi ja aina löytyy jokin asiantuntijakin kertomaan, että ei tässä mitään ongelmaa ole.

Viime viikonvaihteessa luin Timo Vaskon lyhyen ja jo vanhankin kirjan Rukouksen aika. Uusi tie 1978. Tässä teoksessaan Timo Vasko kirjoittaa ensin noin puolet kirjasta rukouksesta kristillisestä näkökulmasta ja  käy sitten rajankäyntiin näihin intialaisiin tulokkaisiin, joita ovat jooga eri muodoissaan ja TM eli Transsendenttinen mietiskely. Tässä kirjassaan (s.50) hän puhuu näiden yhteydestä. Kuukuisan Maharishin mukaan TM on juuri joogan sydän ja sielu.

Vasko tiivistää kristillisen ja intialaisen käsityksen niin, että kristinuskossa Jumala tekee tiettäväksi itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. Intialaisessa ajattelussa ihminen keskittyy itseensä (56-57).

Nähdäkseni jooga on hindulaista lähetystyötä työn stressaamassa Euroopassa. Kristityn tulisi löytää mielenrauhansa kotoisemmista lähteistä.

Joogassa ja TM:ssä on sekin puoli, että harjoittajalla on pyrkimys mennä syvennälle. Syvemmälle mennessään syntyy ennemmin tai myöhemmin kaipuu ostaa lentolippu Intiaan. Moni on eksynyt tälle tielle.

Mihin suuntaan Unkari?

 

Unkarilainen Arvacska Major kertoi Unkarin nykyisestä murrosajasta
  
Olin Hyvinkään kirjastossa 24.1. esitelmätilaisuudessa, jonka aiheena oli: Mihin suuntaan Unkari? Tilaisuuden järjestäjänä oli paikallinen Unkari-seura ja läsnä noin kolmisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta, osa Unkari faneja.

Esitelmän pitäjä Arvacska Major kertoi olevansa eläkkeellä, mutta on toiminut matkaoppaana. Hän oli unkarilainen, joka piti esityksensä sujuvasti suomeksi.

Unkari on suomalais-ugrilainen kansa, jonka väestömäärä on kaksi kertaa niin paljon kuin Suomen väkiluku. Väestönkasvuksi mainittiin 0,8%, joka viittaa pieniin perheisiin.

Alustajan mukaan Unkari on perinteisesti halunnut kallistua länteen ja ottanut mallia Suomesta tai naapurimaasta Itävallasta. Tällä hetkellä Unkarissa on heitä, jotka katsovat Aasiaan ja haluavat etsiä Unkarin juuria tältä suunnalta: esikuvina Kazakstan, Azerbaidzan tai Japani. Joka tapauksessa Unkari elää jälleen noin 20 vuotta komnunismin ajan jälkeen murrosvaihetta.

Murrosvaiheen yksi merkki on Fidesz -puolueen nousu valtaan. Puolue sai pitkän oppositiokauden jälkeen voiton ja luotsaa Unkaria uusille raiteille. Puolue tehtailee lakeja lievästi sanoen omaperäisellä tavalla, mutta saa ne voimallaan lävitse. Unkarin kansa haluaa selvää johtajaa, joka näyttää suuntaa ja suunnan näyttäjänä on nyt pääministeri Victor Orban. Toisaalta siellä, missä yksi puolue määräilee ja hääräilee, "happi loppuu keskustelulta". Suhde politiikkaan on Unkarissa kuuma aihe, joka rikkoo helposti ihmissuhteita.

Fideszin toisella reunalla on Jobbik-puolue, jonka tunnuksena on "Unkari unkarilaisille". Kuka on unkarilainen? Tässä keskustelussa altavastaajina ovat Unkarin romanit ja juutalaiset.

Arvacska Majorin mukaan Unkari elää myös taloudellisesti haasteellista aikaa. Köyhien määrä on kasvussa. Palkat lasketaan sadoissa euroissa. Yksi oire on nuorison maastamjuutto: Lontoossa asuu 100 000 unkarilaista!  Nuoret pakenevat. -Ei  nuorten matkustamisessa sinänsä pahaa ole, mutta kun työtätekevä väki lähtee, maan elivoima ehtyy.

Unkarin kirkoista suurin on roomalaiskatolinen kirkko. Sosialismin ajan jälkeen kirkoille palautettiin niiden omaisuutta. Nykyisessä tilanteessa roomalaiskatolinen kirkko on Fideszin puolella. Näin on ehkä siksikin, että puolue jakaa saman antropologian eli vastustaa abortteja ja näkee avioliiton miehen ja naisen välisenä asiana.

Unkarin tilanteesta käytiin alustuksen jälkeen keskustelua, jola jatkunee sekä Hyvinkäällä että Budan ja Pestin puolella.

5€ EU:n sielu hukassa?

Euroopan unionille tuotetaan uutta setelisarjaa. Seteliin liitetään symboleja, joilla Eurooppaa halutaan kuvata. Uuteen euroon liitetään vesileimalla kasvot, koska ihmisen on helpompi tunnistaa ja muistaa kasvot.

Kysymys on tietysti siitä kenen kasvot valitaan. EU on valinnut kasvot kreikkalaisesta mytologiasta ja ottanut uuteen 5 euron seteliin foinikialaisen prinsessan Europan, jumalattaren, kuvan. EU:n päättäjät haluavat liittää Euroopan kreikkalaiseen mytologiaan.

Miksi EU ohittaa kuvavalinnallaan Euroopan juutalais-kristillisen perinnön?
Euroopan symboliksi sopisi paljon paremmin apostoli Paavali.

(Idea Spektrum  3 2013)

Maailmanlähetyksen tilasto 2013

International Bulletin of Missionary Research julkaisee vuosittain maailmanlähetyksen tilastoa, jossa kuvataan mm. uskontojen, väestömäärien ja kristillisen lähetystyön kehityslinjoja. Lehden tammikuun  2013 numeron yhdellä sivulla maailma yritetetään purustaa tilastoksi.

Seuraavassa muutana esimerkki.

1. Maailman väkiluku on 7,130. 000 ihmistä. Väestöstä vähän yli puolet asuu kaupungeissa ja toinen puoli maaseudulla. Suuntaus on jo pitkään ollut maaseudulta kaupounkeihin. Yli miljoonan asukkaan kaupunkeja lasketaan olevan 515.

2. Erittäin haastava lukema on köyhiksi luokiteltujen määrä, kolme miljardia.

3. Kristittyjä on maailman väkiluvusta alle kolmannes 2,354 miljardia. Kristittyjen määrän arvioidaan kasvavan. Kasvuprosentti on 1,34.

4. Islamia tunnustaa 1,6 miljardia ihmistä. Islam kasvaa kristinuskoa voimakkaammin ja saa kasvuprosentin 1, 84.

5. Hinduja, joiden kotimaa on Intia, on alle miljardi.  Hindulaisuuden arvioidaan ylittävän miljardin rajan runsaassa kymmenessä vuodessa. Prosenttiluku on 1,35%.

6. Uskonsa tähden vainottuja lasketaan olevan 100 000. Tämä tietyllä keskiarvolla laskettu luku on ollut laskusuunnassa, mikä on hyvä uutinen.

Mitään kovin yllättävää tilasto ei kerro.

Lähde: IBMR Jan 2013, 33.

Kristittyjen vainot listalla 2013

Kristittyjen vainoista kertova Open Doors- järjestö on julkaissut luettelon maista, jossa kristittyjä vainotaan.

Luettelon kymmenen kärjessä vuoden 2013 alussa ovat:  1. Pohjois-Korea 2. Saudi-Arabia  3. Afganistan 4. Irak  5. Somalia  6. Malediivit 7. Mali  8 Iran 9. Jemen ja 10. Eritrea.

Pohjois-Korea: Vainojen ykköstilaa on näissä luetteloissa vuosikausia pitänyt Pohjois-Korea. Maa on saanut uuden nuoren johtajan ja tulevaisuus näyttää tuoko uusi johto maan kristityille helpotuksia. Kristittyjä on maassa pidetty kansan vihollisina ja tuomittu työleireille. Kirkko elää maanalaisena.

Saudi-Arabia: Maassa ovat islamin symboliset keskukset Medina ja Mekka. Saudien islam on wahhabilaista suuntausta, joka torjuu toiset uskonnot maasta. Kristityt ovat siirtotyöläisinä maassa. Islamilaiselta taustalta kristityiksi kääntyneistä on vaikeaa saada tietoa, heidän asemansa on vaikea.

Afganistan: Maassa ei ole varsinaista kristillistä kirkkoa. Kristtyjen elämälle islam asettaa suuria rajoituksia. Kristityksi kääntyneet ottavat elämässään suuren riskin. Vuosi 2014 on taitekohta, jota seurataan.

Yllä mainittu luettelo muuttuu yleensä vain vähän. Nyt listalla on noussut Mali, jossa keväällä oli vallankaappaus.

http://www.weltverfolgungsindex.de

Oulun seurakunnan tiedottaja lopettaisi lähetystyön

Uusin Kotimaa on loppiaisen kunniaksi omistettu lähetystyölle. Lehdessä on monia hyviä juttuja lähetystyöstä, josta Suomessa keskustellaan poikkeuksellisen vilkkaasti.

Uudenlaisen avauksen tekee Kotimaa-lehden tuore kolumnisti Oulun seurakunnan tiedottaja Rebekka Naatus, joka julistautuu avoimesti lähetystyön vastustajaksi. Otsikko "Lopetetaan koko lähetystyö" ei tosin aivan vastaa sisältöä, sillä Naatus haluaisi muuttaa lähetystyön pelkäksi auttamistoiminnaksi. 

"Kirkon tulisi uskaltaa lopettaa evankelioiva lähetystyö ja siirtyä tekemään puhdasta auttamistyötä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Jeesus tulee siinä siivellä" - lataa Naatus.

Tässä ei ole mahdollista luetella kaikkia lähetystyötä kautta aikojen vastustaneita, mutta todettakoon muutama taho:

1. Ranskan vallankumouksesta nouseva perinne, jonka seurauksena Ranskassa elää laisismin aate. Esimerkiksi evankeliointi kadulla voi johtaa  nykyisinkin poliisin puheille.

2. Kristinuskon tulkinta, joka näkee kristinuskon eettisenä ja torjuu eri tavoin kysymyksen pelastuksesta ja dogmeista. Tämä valistuksesta juontuva ajattelu päätyy  Naatuksen tapaiseen ajatteluun.

3. Neuvostoliitto: Neuvostoliitossa mentiin Naatustakin pidemmälle. Siellä myös kirkkojen auttamistoiminta oli kiellettyä ja Raamatut kerättiin pois jo tullissa. Yleensä sosialistisissa maissa lähetystyö oli kiellettyä.

Naatuksen omasta teologisesta perustasta ei ole helppoa saada selvää kuvaa. Hän toisaalla internetissä antaa ateistillekin mahdollisuuden olla vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, joka edustaa tässä ajattelussa vain sosiaalista yhteisöä. Tässä  lienee mukana ripaus liberaalia rekonstuktionismia, jossa kirkko tai hengellinen liike voi elää hyvin ilman Raamattuakin.

Miten seurakunnan tiedottaja ymmärtää kirkon, jonka varsinainen tehtävä on evankeliumin julistaminen?

Egyptin koptit valmistautuvat jouluun jännityksellä

Egyptin koptikirkko on Lähi-idän suurin kristillinen vähemmistö. Se viettää joulua  loppiaisen aikaan monien muiden vanhojen kirkkojen tapaan, 7.1.

Kirkko odottaa joulua jännittyneissä tunnelmissa. Vielä ei tiedetä, minkä suunnan maa ottaa islamilaisen veljeskunnan taustalta nousseen presidentin ohjauksessa.

Maassa on viime aikoina ollut levottomuuksia.

Lisäksi Egyptin talous ei ole paras mahdollinen. Ulkomaan valuuttaa saadakseen maa käy neuvotteluja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Jos jättikansan talous piiputtaa pahasti, kansa lähtee kaduille ja ikkunalasit helisevät.