Kesän Kansanlähetyspäivät Kankaanpäässä onnistuivat -väkeä oli paikalla ja sää suosi juhlavieraita.
Päivien jälkeen käyty keskustelu sen sijaan on ollut poikkeuksellista ja ainakin kansanlähetyspäivien vaiheissa historiallista. Niilo ja Päivi Räsäsen kanavasta ja tarkemmin sisäministeri Päivi Räsäsen puheenvuorosta syntyi harvinainen heinäkuun keskustelu, joka tätä kirjoitettaessa pari viikkoa myöhemmin jatkuu.
Keskustelun juurena ennen sen rönsyilemistä eri tahoille oli klassinen kysymys lain noudattamisesta sillloin, kun se on Jumalan sanaa vastaan.
Menemättä sen pidemmälle voi todeta, että tämä kysymys oli 1900-luvulla yksi merkittävimmistä teologisista kysymyksistä, joka pakotti Saksan kristityt paaluttamaan oman paikkansa vuoden 1933 jälkeen. Kuusi miljoonaa juutalaista tohottiin holokaustissa. Olisiko kirkon tullut noudattaa tuolloin arjalaisia rotulakeja?
Kun saksalaiset viranomaiset vetosivat sodan jälkeen lakiin ja määräyksiin mennessään kaikkeen loppuun saakka mukaan, jäi teemasta trauma, jota ei vieläkään ole loppuun saakka selvitetty. Miten tämä oli mahdollista? Saksan kirkkotaistelu on tietyssä mielessä peruskaava, joka on toistunut Itä-Euroopassa ja voi toistua uudelleen.
Kun tämä kysmys on heinäkuun keskustelun aiheena, ollaan aika lailla painavassa kysymyksessä. Julkinen keskustelu tekee palveluksen, jos se tekee ihmisiä piirun verran tietoisemmiksi näistä perustavista asioista. Monille ne ovat rippikoulun jälkeen unohtuneet.
Keskustelussa on ollut mielenkiintoista havaita sen repeytyminen eri tahoille.
Kaikkein erikoisinta on ollut eräiden kirkollisten lehtien kuten Kirkko ja kaupungin tai Kotimaan linjaukset. Niissä on pyydetty alustajaa olemaan hiljaa. Hiljaa oleminen uskonkysymyksistä on suomalaisen kulttuurin heikkouksia. Kun kirkollinen mediakin näin yrittää suitsia vapaata keskustelua keskeisistä kysymyksistä, jää lukija hämilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti