Tähän aiheeseen minun ei pitäisi ollenkaan kajota, koska en ole köynyt koskaan Intiassa. Tai jos ollaan tarkkoja, olen ollut kerran tai kaksi New Delhin lentokentällä. Intialaisia olen kohdannut Lontoossa, mutta siellä heitä kutsutaan briteiksi.
Kun intialainen vaikutus kuitenkin saapuu tänne kotimaahankin tai on saapunut jo vuosikymmenien ajan, voi kai jonkinlaisen kommentin heittää. Yksi tällainen tulokas on jooga.
Joogaa on monia eri lajeja, joiden taustalla on nähdäkseni hindulainen ajattelu. Lännessä itämaiset vaikutukset tuotteistetaan länsimaisiksi ja aina löytyy jokin asiantuntijakin kertomaan, että ei tässä mitään ongelmaa ole.
Viime viikonvaihteessa luin Timo Vaskon lyhyen ja jo vanhankin kirjan Rukouksen aika. Uusi tie 1978. Tässä teoksessaan Timo Vasko kirjoittaa ensin noin puolet kirjasta rukouksesta kristillisestä näkökulmasta ja käy sitten rajankäyntiin näihin intialaisiin tulokkaisiin, joita ovat jooga eri muodoissaan ja TM eli Transsendenttinen mietiskely. Tässä kirjassaan (s.50) hän puhuu näiden yhteydestä. Kuukuisan Maharishin mukaan TM on juuri joogan sydän ja sielu.
Vasko tiivistää kristillisen ja intialaisen käsityksen niin, että kristinuskossa Jumala tekee tiettäväksi itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. Intialaisessa ajattelussa ihminen keskittyy itseensä (56-57).
Nähdäkseni jooga on hindulaista lähetystyötä työn stressaamassa Euroopassa. Kristityn tulisi löytää mielenrauhansa kotoisemmista lähteistä.
Joogassa ja TM:ssä on sekin puoli, että harjoittajalla on pyrkimys mennä syvennälle. Syvemmälle mennessään syntyy ennemmin tai myöhemmin kaipuu ostaa lentolippu Intiaan. Moni on eksynyt tälle tielle.
Ongelmallista on, että joogaa tarjoillaan kristillisissäkin piireissä, esim. seurakunnassa. Näin mennään synkrerismin (uskontojen sekoittamista) tielle. Syynä tähän on se, että ei ole löydetty kristinuskon ydintä, Jeesuksen ainutlaatuisuutta.
VastaaPoista