Palasin juuri junalla Mikkelistä maahanmuuttajatyötä koskevasta lähetysseminaarista. Seminaarissa kuulin ennusteen, jonka mukaan Suomessa on vuonna 2030 noin 500 000 maahanmuuttajataustaista suomalaista tai Suomessa asuvaa. Ennuste merkitsee haastetta yhteiskunnalle, kristilliselle elämälle ja todistukselle.
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen piti hienon esityksen, joka rakentui kolmen käsitteen varaan: 1. vieraanvaraisuus 2. osallisuus 3. todistus. Pidin merkittävänä, että todistus sai sille kuuluvan painotuksen Jeesuksen lähetyskäskyn taustalta.
Maahanmuuttajat kertoivat omia kokemuksiaan Suomesta. Yksi toisvuva kokemus on suomalaisten hiljaisuus. Tämän kohtasi jo EliasLönnrot runonkeräysmatkoillaan. Taloon tullessaan hän toivotti hyvän huomenen. Jumal antakoon, kuului jostakin pirtin uumenista -mutta sen jälkeen pirtin asukas vaikeni. Puhuminen vieraiden kanssa on taito, jota pitänee opetella.
Suomalaiset ovat myös arkoja kertomaan uskostaan. Me annamme myös helposti periksi uskoa koskevissa asioissa tavalla, joka jossakin muualla ei tulisi kuuloonkaan. Kulttuurissamme vaikuttaa sivujuonteena ranskalaistyyppinen pohjavirtaus, jossa uskoa pidetään yksityisasiana, joka ei kuulu julkisuuteen. Näitä asioita puidaan kouluissa ja päiväkodeissa. Kristikansan pitäisi ryhdistäytyä.
Periksi antaminen on vaarallista, seuraukset tulevat vasta perässä ja sitten palaaminen aiempaan asetelmaan on usein jo mahdotonta. Mielenkiintoinen teksti Juhani! Kolme hyvää mottoa: vieraanvaraisuus, osallisuus ja todistus. Kunpa näitä osaisi noudattaa.
VastaaPoista