Tarkalleen huomenna tulee kuluneeksi 200 vuotta Suomen Pipliaseuran perustamisesta 24.3.1812. Olin mukana Helsingin tuomiokirkon kryptassa pidetyssä tilaisuudessa. Kokemus oli harvinainen, yleensä olen ollut juhlimassa tuntuvasti nuorempia.
Samoin kuin tälläkin hetkellä vuonna 1812 elettiin eurooppalaisessa politiikassa murroskautta, jonka yhtentä tekijänä olivat Nepoleonin pyrkimykset. Suomi oli siirtynyt uuden hallitsijan alaisuuteen ja suomalaiset elivät vielä totutteluaikaa. Tässä tilanteessa Suomeen saatiin oma raamattuseura, joka teki mahdolliseksi Raamatun ostamisen koteihin edullisesti. Alkuvaiheessa suomalaiset taivuttelivat englantilaisia painamaan kirjoja isommassa koossa koska savupirtissä oli hankala lukea kovin pientä pränttiä.
Suomen Pipliaseura ei ole kirjoittanut historiaansa samalla tavalla kuin vaikkapa Suomen lähetysseura tai SLEY. Kun Pipliaseura täytti 100 vuotta 1912, julkaistiin juhlakirja, joka kertoo ensimmäisestä seuran vuosisadasta. Kirjan lukeiminen on vieläkin kokemus: tunnelma on kuin katsoisi 1800-luvulle kiikarilla.
Juhlassa kuultiin piispa Peuran suulla, että suomalainen nuori teologipolvi ei lue Raamattua. Kun tämä pulma siirtyy seurakuntiin, on kirkolla edessä kova savotta. Kansamme tarvitsee uuden herätyksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti