Ateismin jälkeen

Luin tänään Sana-lehdestä pikku-uutisen, jossa kerrottiin sotilaspapiston tulosta Venäjän armeijaan. Uutinen oli pieni, mutta yksityiskohta kertoo jättiläismäisestä aatteellisesta muutoksesta naapurissammme viimeisen 20 vuoden aikana. Joku on todennut, että millään kirkolla milloinkaan ei ole ollut niin valtavaa urakkaa kuin Venäjän kirkolla Neuvostoliiton jälkeen. Aineellinen ja hengellinen rakennustyö on tuttanut valtavasti kirkkoja, raamatunkäännöksiä, kristillistä kirjallisuutta jne, jotka olivat noin 70 vuoden ajan kuin pannaan julistettuja.

Venäjän vallankumous otti ateistisen marxilais-leniniläisen suunnan, joka tiivistettiin Internationalin säkeessä "ei muuta hallitust ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias".  Tuossa säkeessä sotkettiin politiikka ja uskonto, josta viimeksi mainittu kiellettiin. Vaikka marxilaisuus aatteena on jäänyt taka-alalle, ajattelutapana se elää edelleen. Teologiassa se merkitsee teologian tekemistä ilman yhteyttä Raamattuun ja apostoleihin. Teologiaa tehdään tässä ja nyt: "kansa päättää".

Emme täällä Suomessa ole oppineet riittävästi tästä murroksesta, joka on luonut Eurooppaan hengellisen ja henkisen tyhjiön. Siinä on suuri lähetyksen haaste. Joka tapauksessa olemme saaneet elää historiallista aikaa, jossa Inkerin kirkko on noussut kuin tuhkasta ja levinnyt Pietarista-Siperiaan saakka. Historiallisesti tämä on elämistä ihmeessä.

Vieraanvaraisuuden haaste

Leikkasin jokin aika sitten leikekirjaani Ilta-Sanomista leikkeen taulukosta, joka kuvasi muuttoliikettä Suomesta ulkomaille. Kansanlähetyksen syntyaikoihin vuonna 1967 oli pylväikössä hillitön piikki, joka kertoi suurten väkimäärien muutosta Ruotsiin. Mitä se kertoi suomalaisen yhteiskunnan mullistuksesta?

Ruotissa alkoi merkittävä hengellinen työ siirtolaisten parissa. Ajan saatossa on opittu, että diasporassa ovat omat lakinsa. Osa väestä palaa entiseen kotimaahan. Osa mukautuu paikalliseen elämänmenoon ja kieleen. Jotkut pysyvät vanhan kotimaansa kielessä ja kulttuurissa.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana suunta on ollut päinvastainen. Muslimien määrä Suomessa on moninkertaistunut. Olemme saaneet maahanmuuttajia olosuhteisiin, joita odottaa yhtenäinen kansa, joka puhuu ja vaikenee omalla kielellään.

Maahanmuuttajat esittävät meille haasteita:

1. Ensimmäinen on vieraanvaraisuuden haaste, joudumme oppimaan avointa mieltä ottaa vieraita vastaan. Vieraanvaraisuutta pidetään Raamatussa hyveenä, jota opetettiin jo Vanhan testamentin kansalle.

2. Toisena haasteena on todistuksen haaste. Saavatko muuttajat kuulla evankeliumin? Eräänä pullonkaulana yhteisöissämme on kieli. Löytyykö riittävästi tulkkeja pitämään sanomaa esillä. Pitäisikö seurakuntiin perustaa suntioiden rinnalle tulkkien toimia. Maahanmuuttajat keskustelevat henkilökohtaisesti, suomalaiset paljolti koneiden välityksellä tai ilmoitustaulujen kautta. Jomman kumman pitää joustaa.

3. Kolmas  haaste on ilmiön näkeminen ja ennakoiminen pidemmällä aikavälillä. Millainen muutos on välttämätön ja pysyvä  ja millainen taas ohimenevä. Jos diasporatyössä ei nähdä eteenpäin syntyy erilaisia umpikujia, joista on hankala mennä ylitse. Pahimmillaan umpikujat purkautuvat väkivallalla.

Millainen maailma on vuonna 2030?

Suomessa pistäytyi  Patrick Johnstone, joka tunnetaan Operation World kirjastaan. Kirjassa esitellään maailman maat lyhyesti ja kommentoidaan niitä kristillisen uskon ja lähetystyön näkökulmasta. Vaikka maailma on liian suuri puristettavaksi kirjan kansien väliin, aina voi yrittää pohtia edessä olevia muutoksia.

Käydessään Ryttylässä vuosia sitten Patrick Johnstone suositteli jokaiselle työntekijälle oman ympäristön tarkkailua ja siitä nousevien havaintojen panemista käytäntöön evankeliumin etenemiseksi.

Operation World kirjan kivijalka on sen luvuissa. Näistä numeroista mielenkiitoisimpia ovat väestöennusteet, jotka perustuvat väsestön kasvuun. Kun väestö kasvaa, kansa voimistuu. Kun väestö vähenee, kansa ikääntyy ja ennemmin tai myöhemmin hiipuu. Esimerkiksi arabimaailman mullistuksia ei voi käsittää ilman alueen väestönkehitystä, jossa nuorten osuus on merkittävä tulevaisuuden voima. Nuoret ovat kuin vesi, joka estii uomansa vaikka väkisin.

Otetaan esimerkiksi vaikka Suomi, jonka väestönkasvuksi kirja ilmoittaa +0,04%. Suomen väkiluku tällä aikavälillä pysyy aika lailla samana. Naapurimme Venäjän vastaava luku on -0,539 ja merkitsee sitä, että Venäjän väkimäärä lähtee laskuun. Afrikassa Etiopiassa vastaava luku on +2,6, mikä merkitsee ennusteen mukaan Etiopian kasvua väkimäärältään Venäjän mittaluokkaan. Itäisessä Euroopassa vallitsi aate, joka korosti työtä perheen kustannuksella ja merkitsi melkoista ihmiskokeilua.  Saman sukuinen on ihmiskäsitykseltään läntinen liberalismi.  Jos muutosta ei tule, länsimainen sivilisaatio heikkenee olennaisesti ja tekniikan hienot vempaimet jäävät historian mittakaavassa lyhytaikaiseksi nautinnoksi. Tulevaisuus näyttää.

Lain ja oikeuden varjolla - Paastonajan kirkkopäivillä kuultua

Paastonajan kirkkopäivillä Ryttylässä  pohdittiin palmusunnuntain viikonvaihteena lain ja evankeliumin kysymyksiä. Erityisesti keskityttiin pohtimaan ongelmaa, mitä tehdä jos esivalta ja laki yrittävät estää toimimasta Raamatun sanan mukaisesti. Kristityt vastustavat anarkiaa ja laittomuutta. Raamattu antaa korkean arvon esivallalle. Silti apostolit ohjasivat tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.

Anssi Simojoki pohti esitelmässään aikamme aatevirtausten perimmästä nimittäjää. Hän väitti sen olevan pyrkimyksen utopiaan. Utopiaan pyrkiminen oli tunnusomaista vuonna 1917 Venäjän vallankumouksessa, jossa luotiin suurin lupauksin tulevaisuuden uutta ihmistä ja yhteiskuntaa. Tämän päivän aatevirtauksissa on kysymys toisenlaisesta  hedonistisesta utopiasta, joka luopuu luomisjärjestyksistä ja oman ajattelunsa mukaan haluaa purkaa esimerkiksi sukupuolten todellisuuden. Utopia tähtää yksipuolisesti  tulevaisuuteen, eikä kunnioita Jumalaa joka oli ja on ja tuleva on.

Arvo Survolla on kokemusta neuvostoajasta, johon liittyi Inkerin kirkon nousun aika. Jos olisi noudatettu tarkkaan pykäliä, Inkerin kirkko ei olisi voinut nousta. Lakia voidaan tulkita eri tavoin- pykälän merkki on samanlainen oikeinpäin ja väärinpäin, havainnollisti Arvo Survo asiaa.

Laillisuuskysymyksiin on puuttunut jäähyväiskolumnissaan Kyrkpressenin entinen päätoimittaja Stig Kankkonen. Hän kertoo kolumnissaan kuinka Oulussa papista tehtiin väkisin virkamies.

Kansalaistottelemattomuudesta

Seitsemänkymmentä vuotta sitten Berliinissä Vanseessa Saksan johtajat päättivät nk. lopullisesta ratkaisusta, jolla juutalaiset tuhottaisiin lopullisesti. Vuoden 1945 jälkeen Euroopan tilanne muuttui ja 70 vuoden ajan on pohdittu, miten tällainen oli mahdollista keskellä kristillistä Eurooppaa.

Tähän ei liene lopullista vastausta. Saksalaiset eeivät tunteneet ajan merkkejä ennen kuin se oli liian myöhäistä. Ne, jotka varoittivat, saivat maksaa siitä hengellään, työpaikallaan tai maineellaan. Mukautuminen oli päivän sana ja kuulliaisuutta Johtajalle.

Klassisesti kristityt ovat ymmärtäneet asian niin, että esivaltaa pitää kunnioittaa, mutta ei mihin rajaan saakka tahansa. On luettava sekä Roomalaiskirjettä että Ilmestyskirjaa. Apostolit ilmaisivat asian niin, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Moni menestyy jonkin aikaa mukautumalla ja perusteissa pysyvä maksaa hintaa. Oikea kansalaistottelemettomuus on kriittistä suhdetta vallanpitäjiin ja tarvittaessa perusteltua vastaanseisomista.

Tänään tuomittiin hovioikeudessa Ruandan kansanmurhasta syytetty pappi. Suomalaiset ihmettelevät ruandalaisten kansanmurhaa. Afrikkalaiset ihmettelevät, miten kristityssä maassa aborteissa surmataan kymmeniä tuhansia suomalaisia.

.

Kristuksen ainutlaatuisuus on lähetyksen silmäterä

Viimeisen vuoden aikana lähetysjärjestöt ovat joutuneet vastaamaan monenlaisiin kyselyihin. Kysymykset ovat koskettaneet kirkon virkaa, käytäntöjä ja ihmiskäsitystä. Kysymysten avulla on haluttu aivankuin pakottaa johonkin uudenlaiseen oppiin., työntää Raamatun ja apostolien perustalta takaisin kristinuskoa edeltävään aikaan.

Klassisesti on kysytty, mitä uskot Kristuksesta? Kenen te sanotte hänen olevan? Näitä kysymyksiä voisi kysellä enemmänkin. Uskotko Jeesuksen syntyneen neitseestä? Uskotko Jumalan Poikaan? Uskonto, että hän nousi todella historiallisesti kuolleista?  Jos uskot, olet kristitty. Näitä kannattaisi kysellä.

Kristillinen lähetystyö joutuu painimaan totuusvaatimuksen kanssa yhä enemmän. Aikamme pakottaa sen perusteisiin, jota ilman se ei selviä  suhteellisuutta korostavan ajan tuulissa.

Juutalaiset palaavat Berliiniin

Lähellä Berliiniä Vannseessa pidettiin vuonna 1942 kokous, jonka oli määrä johtaa juutalaiskysymyksessä "lopulliseen ratkaisuun". Holokaustin aikana Eurooppa näytti pimeän puolensa.

Yksi uuden ajan merkeistä on juutalaisten paluumuutto Berliiniin. Berliini on Saksan keskus, noin 4 miljoonan asukkaan metropoli keskellä Eurooppaa. Juutalaisten muuttoliike tulee ennen muuta entisen Neuvostoliiton alueelta. Berliini on edelleen myös venäjää puhuva kaupunki.

Monet juutalaiset etsivät kotimaata Israelista. Historian ja tämän hetken oikkuja on, että monet juutalaiset eivät halua minnekään Saksasta. Joillekin Itä-Euroopasta tulleille siitä on muodostunut luvattu maa.