Hyvä kuolema, onko sellaista?

Paastonajan kirkkopäivilllä Karjalohjalla 23.3. 2013 lääkäri Pekka Reinikainen puhui otsikon aiheesta. Aihe liittyy eutanasiaan, joka ajoittain nousee keskusteluun. Iltapäivälehdet kertovat, että niin ja niin moni suomalaisista kannattaa eutanasiaa. Reinikainen ennusti uuden keskustelun olevan tulossa.

Pekka Reinikainen kertoi, että hänen yksi ydinteemansa on luominen. Luominen on lähtökohta elämälle ja suurille kysymyksille.

Kristityt joutuvat ajoittain ottamaan kantaa tähän kysymykseen. Reinikainen kehotti perehtymään tosiasioihin ja keskustelemaan niillä. Hänen mukaansa tähän ei välttämättä tarvita Raamattua.

1. Eutanasia irroittaa lääkärin Hippokrateen periaatteesta ja traditiosta, jossa todetaan, että lääkärin tehtävä on parantaa ei tappaa. Eutanasia tekee lääkäristä surmaajan.

2. Eutanasiakeskustelussa luodaan uusia termejä joilla sitä markkinoidaan. Yksi hämärä termi on "passiivinen euranasia". Sitä ei pitäisi käyttää, väitti Reinikainen.

3. Ihmisen motiivit ovat tutkimattomat. Perinnönjaot ja taloudelliset syyt saattavat viedä väärille raiteille.

4. Ideologisesta harhapolusta karmeimpia esimerkkejä ovat natsilääkärit tai sosialististeen maiden eräät ratkaisut.

5. Ihminen haluaa päättää kaikesta itse. On esimerkkejä, jossa suhteellisen terve ihminen esittää haluavansa kuolla. Jotkut voivat ihannoida tätä.

6. Hyvää hoitoa tulisi kehittää. Kipua on mahdollista lievittää.

Reinikainen pohdiskeli aihettaan lääkärinä. Rovasti Markku Sumiala pohti aihetta henkilökohtaisemmasta näkökulmasta hänen vaimonsa syöpäsairauden kokemuksista käsin.

Mielestäni molemmat puheenvuorot olivat mielenkiintosia ja ajatuksia herättäviä.
Puheet voi kuunnella tilaamalla äänitteen Jouni Kontulaiselta: jouni@puheet.fi.

Paastonajan kirkkopäivät järjesti Paavalin synodi yhdessä Karjalohjan alueseurakunnan kanssa.

Ev.lut. kirkossa jako kahteen

Radio Dei on esittänyt kuluvalla viikolla parikin ohjelmaa, joissa on arvioitu Suomen ev.lut. kirkon nykyistä murrosaikaa.

Toisessa ohjelmassa Kirkon tutkimuslaitoksen johtaja Hanna Salomäki esitteli Radio Dein kanssa tehtyä kyselyä kirkon työntekijöiden sitoutumisesta oppiin. 

Merkittävänä havaintona oli, että Helsingin hiippakunta on muita liberaalimpi. Eroa oli jopa Espoon hiippakuntaan. Muitakin jakolinjoja esiintyy. Nuorempi papisto näyttäisi olevan opillisesti jonkinasteisessa kriisissä.  

Yksi ja toinen ilmooittaa, ettei usko siihen ja siihen opinkohtaan, esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymiseen. Harvempi kertoo, mitä se vaikuttaa hänen uskonsa kokonaisuuteen.

Viikon debatissa olivat vastakkain Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola ja Helsingin Yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen. Kirkko ja kaupunki on Helsingin seurakuntien lehti ja (ilmais) levikiltään suurimpia ellei suurin  kirkollisista lehdistä. Sen levikki rajoittuu Helsiingin alueelle. Simola on tullut tunnetuksi voimakkaista kannanotoistaan  liberaaleja äänenpainoja ymmärtävän kirkon puolesta. Kirkko ja kaupunki-lehti on  uutta avioliittokäsitystä julistava totuuden torvi.

Tämän lisäksi hän on halunnut sulkea taloudellisia mahdollisuuksia lähetysjärjestöitä, jotka pitäytyvät kirkon preinteisiin kantoihin.  Miikka Ruokasen keskustelussa Seppo Simolan tavoitteet muistuttavat varhaisen Rudolf Bultmannin ajattelua. Eli uskosta riisutaan pois kaikki "yliluonnollinen" tai vaikea, jotta se tulisi helpommin ymmärrrettäväksi nykyajan ihmiselle. Bultman puhui hartaasti kuin körttiseuroissa, mutta hänestä ei  ollut merkitystä nousiko Jeesus todella kuolleista. 

Samoin Simola haluaa irtiottoa uskontunnustuksista ja ilmaista uskon jonkinlaisella "runouden todellisuudella". Ruokanen muistutti tähän, että näin kristillisen uskon sanoma menettää sisältönsä. 

Kristillinen usko on aina taistellut totuusperustastaan. Apostoli Paavali muistutti, että jos Kristus ei ole noussut kuolleista, uskomme on turha.

Isoista asioista on siis kysymys.  

Saksassa huolta evankelikaalisen lähetystyön linjasta

Saksassa kannetaan huolta evankelikaalisen lähetysliikkeen linjasta. Huolen ilmaisi emeritusprofessori Peter Beyerhaus Rolf Scheffbuch Symposiumissa pitämässään puheenvuorossa. Hän kiinnitti huomionsa evankelikaalisen lähetysliikkeen linjan joka lähestyy Kirkkojen maailmanneuvoston kantoja.

Huolta aiheuttaa erityisesti missiologian kestoaihe evankeliumin julustamisen ja sosiaalisen vastuun suhde. Evankelikaalisessa maailmassa vaikuttaa virtaus, jonka tunnuskäsite on transformaatio. Sen edustajia kutsutaan transformaatiokoulukunnaksi. Virtausen painotuksena ei ole ihmisen pelastus iankaikkiseen elämään vaan yhteiskunnallinen muutos. Transformaatiolla tarkoitetaan moniulotteista syvälle käyvää muutosta. Koulukunnan ajattelussa lähetystyön tavoite kääntyy helposti tämänpuoleiseksi aina pelastuskysymystä myöten.

Keskustelu palautuu viime vuosisadan alkupuolella käytyyn Jerusalemin lähetyskokoukseen (1928), jossa esitettiin sosiaalisen evankeliumin haaste. Silloinkin mannermainen missiologia Karl Heimin johdolla muistutti kristinuskoon liittyvästä sovituksen sanomasta. Häntä tuki mm. Suomen lähetysseuran johtaja Matti Tarkkanen, joka näki luterilaisten erityisenä antina julistaa sovituksen sanomaa maailmalle.

Suomessa transformaatiota ja siihen liittyviä ongelmia on käsitellyt mm. Risto A. Ahonen kirjassaan Civitas Dei. Ahonen 2007, 116-122..

Idea Spektrum 10/ 6.3.2013

Maailma ja vapauden R-luokat

Me elämme mittaamisen aikakautta. Asioita, joita ei voi mitata, ei ole olemassa.

Samaan sarjaan kuuluvat erilaiset luokitukset. Evangelical Missions Quarterly EMQ -lehti julkaisi tammikuun numerossaan R- taulukon, jolla luokitellaan maat niiden uskonnonvapauden mukaan kristillisen todistuksen näkökulmasta.

R-0  Maassa vallitsee uskonnollinen ja poliittinen vapaus. Uskoa voi julistaa kenenkään estämättä.

R-1 Maassa vallitsee  vapaus, jossa kristityt saavat vapaasti julistaa uskoaan. Tämä ei kuitenkaan nauti lain antamaa suojaa.

R-2 Maassa vallitsee vapaus, jossa kristytyt voivat julistaa vapaasti. Vapaus rajoittuu kuitenkin omaan ryhmään. Kääntymiseen tähtäävä julistus on laitonta. Kääntyminen uskonnosta toiseen on  kiellettyä.

R-3 Maassa uskonnollinen ja polittinen toiminta on rajoitusten alaisia. Valtio tai enemmistöuskonto asettaa kristityille rajat. Kristittyjä pidetään toisen luokan kansalaisina. Uskon julistaminen ei-kristityille on jyrjästi kielletty. Luopiota rangaistaan vankeudella tai kuolemalla.

R-4 Uskonnon ja poliitiikan vapaus puuttuu täysin. Uskon julsitaminen johtaa suureen vaaraan. Kääntyminen on laitonta. Luopioita rangaistaan vankeudella tai kuolemalla.

Kirkko, demonit ja lähetys

Menneen viikon teologinen kohuaihe oli kirkon suhde pahoihin henkiin ja niiden toimintaan. Nykyajan sosiologis-psykologisessa ilmanalassa teema helposti ohitetaan. Ohituskaista syntyy, kun sosiologian menetelmillä kysytään ihmisiltä: uskotko Paholaisen olemassaoloon? Ajatellaan, että asia saadaan tällä tavalla tilastolla ratkaistuksi. Enemmistö on oikeassa?

Kristillisen kirkon näkökulmasta Paholaisen olemassaolosta on teologisesti yksimielisyys. Koko länsimainen kristillisyys on  kamppailua syntiä, kuolemaa ja Perkelettä vastaan. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa tämä näkyy mm. Lutherin kastekaavassa Vähässä Katekismuksessa ja Isä meidän rukouksen selityksessä: päästä meidät pahasta. Pääsanoma on:  Jeesus on kuolamallaan voittanut pahan vallat.

Viikon kiista koski lääketieteen ja pahan valtojen suhdetta. Siitäkin vallitsee yksimielisyys, että Jumala toimii lääketieteen kautta ja lääkkeet ovat oikein käytettynä hyvän palveluksessa.

Padan demonisuus on kristityllekin ylivoimainen teema. Ne jotka kieltävän persoonallisen Pahan olemassaolon, joutuvat hänen yllättämikseen. Eikö esimerkiksi  valistuksen jälkeisen Euroopan keskellä tapahtuneessa holokaustissa ollut jotakin ilmeisen demonista.

Saksalainen teologi Karl Heim (k.1957) on pohtinut demonisuuden ongelmaa. Hän näki esimerkiksi sellaisessa alkoholismissa, jossa ihminen joutuu viinan orjaksi ja raunioituu, demonista. (Kothmann 2001, 156-157). Alkoholismia ei tässä tapauksessa nähty sairautena tai alkoholia kemiallisena nesteenä. Ihmisen sidotuksi tulemisen  ja raunioitumisen Heim asetti teologiseen Jumalan ja hänen vastustajansa kamppailun jännitteeseen. Muutettavat muuttaen sama koskee huumeita, vaikka heroiinia. 

Teologinen ihnis- ja maailmankuva ei mahdu sosiologis-humanistiseen kehykseen, jossa ihmistä tarkastellaan yksiulotteisesti.  Uskon vapauttava voima ulottuu syvemmälle kuin osaamme ymmärtää. Näistäkin on esimerkkejä.

Tämän päivän luterilainen teologia ei tässä ole vahvoilla. Se on nauttinut  yliannostuksen valistushenkistä teologiaa. Lähetysalueilla ilmiöt näyttävät toisenlaisilta. Etiopiassakin Jeesus on pahan valtojen voittaja.