Vaikka luterilainen teologia nojaa ihmisen kokemusten ulkopuolelle Sanaan ja sakramentteihin, hengellisen elämän murrokset ovat hyvin merkittäviä. Muroman kokemus sävyytti koko hänen julistustaan ja Albert Lundea hän piti koko elämänsä hengellisenä isänään (Junkkaala 1990).
Hengellisten liikkeiden isien ja äitien komeukset varsinkin liikkeiden syntyaikoina lyövät leimansa tuleviin sukupolviin. Näin oli Lutherilla ja myöhemmin pietismissä aina meidän päiviimme saakka. Urho Muroma on yksi lenkki tässä ketjussa.
Albert Lunden kokous ei läheltä katsottuna liene mitenkään poikkeuksellinen. Täältä sadan vuoden päästä asia näyttää merkillisesti toisenlaiselta. Jumalan salaisuuksia on, että tätä emme näe etukäteen.
Meihinkin asti ulottuu Muroman julistuksen siunaus - ihmeellistä.
VastaaPoista