Tällä hetkellä lähetystyöntekijöitä on 745. Kymmenen vuotta sitten oli enemmän ja huippu lienee noin parikymmentä vuotta sitten. Einiten lähettejä on helluntalaistaustaisella FIDA Internationalilla ja toiseksi eniten Suomen lähetysseuralla. Monesti on ihmetelty sitä, miksi helluntailaisilla, jotka ovat suhteellisen pienen jäsenkunnan yhteisö on eniten lähettejä. Syitä on kaksi. Taustalla on aktiivinen lähetysnäky ja tyystin toisenlainen talousajattelu kuin luterilaisen kirkon lähetysjärjestöillä. Vaikka suomalainen lähetystyö on tilastollisesti laskenut, on se väkimääräämme suhteutettuna vahvaa. Aikaisemmin norjalaiset mainittiin lähetyskansana, mutta viime vuosina tilastolla mitattuna Norjan luvut ovat tällä hetkellä Suomesta jäljessä. Lähettimäärällä mitattuna kaikken vähiten lähetystyöntekijöitä (suhteellisesti) on Ruotsissa, mutta siellä syynä on kirkon missiota anemisoiva teologia siis eräänlainen missiologinen puutostauti. Historiallisesti Ruotsilla on rikkaat lähetysperinteet esimerkiksi Etiopiassa. Mutta nyt takkuaa.
Lähetystyön eräänlainen kestoaihe on, pitäisikö lähetystyö organisoida itsenäisten seurojen kautta vain suoraan kirkon rakenteiden kautta nk. kirkkolähetyksenä. Kirkkolähetysmallia edusti Norjassa 1800-luvulla H.P. Schreuder. Ruotsalaiset omaksuivat tämän käytännön, vaikka sielläkin Fosterlandstiftelsen toimi aikaisemmin itsenäisesti. Nykyisin Ruotsin kirkkolähetys on saanut voimakkaasti yhteiskunnallis-humanistisia vaikutteita ja evankeliumia julistavien lähettien lähettäminen on jäänyt taka-alalle. Yhdysvaltojen luterilaisuudessa on sekä kirkkolähetysmallia että itsenäisiä järjestöjä. Luterilaiseen lähetysjärjestöjen yhdistykseen kuuluu luterilaisia järjestöjäkin peräti noin 70.
Tilastot eivät kerro kaikkea. Ne ovat tehtävässään hyviä palvelijoita, kun muistetaan olla kriittisiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti