Ehkä merkittävin viime aikojen muutos kristillisten kirkkojen näkökulmasta on Neuvostoliiton hajoaminen ja sen Itä-Eurooppaan luoma uusi tilanne. Venäjän kirkolla on maailmanhistoriallinen uudelleenrakennushaaste, joka koskee yhtä hyvin kirkkorakennuksia kuin kirkon henkistä ja hengellistä elämää. Lehtitietojen mukaan Venäjällä on alkamassa uskonnonopetus kouluissa ja sotilaspappien työ armeijassa. Venäjän kansallislaulussa mainitaan nyt Jumala vähän samaan tapaan kuin Isossa-Britanniassa.
Itä-Euroopan maat ovat kuitenkin erilaisia. Jokaista maata tulee katsoa erikseen. Uusimmassa Teologisessa Aikakauskirjassa 3/2012 tarkastellaan Viron kirkollista tilannetta ( Päiviö-Soom, 301-310). Kirjoittajat piirtävät varsin haasteellisen kuvan Viron ev.lut. kirkon ja kirkkojen tilanteesta.
Muutamia havaintoja:
1900-luvun alussa länes kaikki virolaiset kuuluivat joko ev.lut. kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkoon. Silti Viron itsenäistyessä 1919 kirkon ja valtion suhteesta kiisteltiin ja mm. uskonnonopetus todettiin vanhentuneeksi oppiaineeksi. Tämä päätös peruttiin kansanäänestyksen jälkeen. Uskonnonopetuksen asema oli kuitenkin epävirallinen.
Neuvostoaikana ateistinen yhteiskunta ja kasvatusjärjestelmä pyrki juurimaan Virosta kristillisen uskon. Uskovat saattoivat menettää oikeuden työhön, koulutukseen tai asuntoon. Monet vieraantuivat tyystin kirkosta.
Neuvostoajan jälkeen 1990-luvun alussa koettiin nousuaika, joka jäi lyhytaikaiseksi.
1. Hyvin monet nuoret eivät koe uskontoa tärkeäksi elämässään.
2. Hengellisistä asioista ei keskustella julkisesti tai kodeissa. Tällä on hyvin merkittävä perinteitä katkova vaikutus.
3. Virossa rippikoulu on aikuisten koulu. Tässä Suomi ja Viro lienevät jonkinlaisia ääripäitä maailmassa.
4. Monimuotisessa tilanteessa erilaiset uskonnolliset ilmiöt elävät rinnakkain ja yhteiskunnassa vallitsee kirjava pluralismi.
5. Viroa pidetään yhtenä maailman maallistuneimmista maista!
Viimeinen näkökohta on hätkähdyttävä. Eikö tällä sijalla pitäisi olla Venäjän tai Albanian? Miksi juuri Viro? Tässä on Viron kirkolle ja lähetystyössä mukana oleville pohdittavaa seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti