Patrick Johnstone käsittelee uusimmassa kirjassaan "The Future of The Global Church" myös juutalaisuuden muutoksia. Kirjaan muutamia havaintoja.
1. 81% maailman juutalaisista asuu Yhdysvalloissa tai Israelissa.
2. 97% maailman juutalaisiista asuu 13 maassa, jotka ovat Israel, Yhdysvallat, Ranska, Kanada, Yhdistyneet Kuningaskunnat, Venäjä, Argentiina, Saksa, Australia, Brasilia, Ukraina, Etelä-Afrikka ja Unkari.
3. yli 75% diasporan juutalaisista puhuu englantia.
4. Venäjän juutalaisten määrä näyttää laskevan voimakkaasti seuraavien vuosikymmenien aikana.
5. Vuonna 2020 60% juutalaisista lapsista asuu Israelissa.
6. Juutalaisista 80% on ashkenaseja ja 19% sefardeja.
7. Juutalaisuuden identiteetin suuri ongelma on assimilaatio ja seka-avioliitot.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
lauantai 26. toukokuuta 2012
Maallistuminen haastaa Viron kirkot
Ehkä merkittävin viime aikojen muutos kristillisten kirkkojen näkökulmasta on Neuvostoliiton hajoaminen ja sen Itä-Eurooppaan luoma uusi tilanne. Venäjän kirkolla on maailmanhistoriallinen uudelleenrakennushaaste, joka koskee yhtä hyvin kirkkorakennuksia kuin kirkon henkistä ja hengellistä elämää. Lehtitietojen mukaan Venäjällä on alkamassa uskonnonopetus kouluissa ja sotilaspappien työ armeijassa. Venäjän kansallislaulussa mainitaan nyt Jumala vähän samaan tapaan kuin Isossa-Britanniassa.
Itä-Euroopan maat ovat kuitenkin erilaisia. Jokaista maata tulee katsoa erikseen. Uusimmassa Teologisessa Aikakauskirjassa 3/2012 tarkastellaan Viron kirkollista tilannetta ( Päiviö-Soom, 301-310). Kirjoittajat piirtävät varsin haasteellisen kuvan Viron ev.lut. kirkon ja kirkkojen tilanteesta.
Muutamia havaintoja:
1900-luvun alussa länes kaikki virolaiset kuuluivat joko ev.lut. kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkoon. Silti Viron itsenäistyessä 1919 kirkon ja valtion suhteesta kiisteltiin ja mm. uskonnonopetus todettiin vanhentuneeksi oppiaineeksi. Tämä päätös peruttiin kansanäänestyksen jälkeen. Uskonnonopetuksen asema oli kuitenkin epävirallinen.
Neuvostoaikana ateistinen yhteiskunta ja kasvatusjärjestelmä pyrki juurimaan Virosta kristillisen uskon. Uskovat saattoivat menettää oikeuden työhön, koulutukseen tai asuntoon. Monet vieraantuivat tyystin kirkosta.
Neuvostoajan jälkeen 1990-luvun alussa koettiin nousuaika, joka jäi lyhytaikaiseksi.
1. Hyvin monet nuoret eivät koe uskontoa tärkeäksi elämässään.
2. Hengellisistä asioista ei keskustella julkisesti tai kodeissa. Tällä on hyvin merkittävä perinteitä katkova vaikutus.
3. Virossa rippikoulu on aikuisten koulu. Tässä Suomi ja Viro lienevät jonkinlaisia ääripäitä maailmassa.
4. Monimuotisessa tilanteessa erilaiset uskonnolliset ilmiöt elävät rinnakkain ja yhteiskunnassa vallitsee kirjava pluralismi.
5. Viroa pidetään yhtenä maailman maallistuneimmista maista!
Viimeinen näkökohta on hätkähdyttävä. Eikö tällä sijalla pitäisi olla Venäjän tai Albanian? Miksi juuri Viro? Tässä on Viron kirkolle ja lähetystyössä mukana oleville pohdittavaa seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Itä-Euroopan maat ovat kuitenkin erilaisia. Jokaista maata tulee katsoa erikseen. Uusimmassa Teologisessa Aikakauskirjassa 3/2012 tarkastellaan Viron kirkollista tilannetta ( Päiviö-Soom, 301-310). Kirjoittajat piirtävät varsin haasteellisen kuvan Viron ev.lut. kirkon ja kirkkojen tilanteesta.
Muutamia havaintoja:
1900-luvun alussa länes kaikki virolaiset kuuluivat joko ev.lut. kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkoon. Silti Viron itsenäistyessä 1919 kirkon ja valtion suhteesta kiisteltiin ja mm. uskonnonopetus todettiin vanhentuneeksi oppiaineeksi. Tämä päätös peruttiin kansanäänestyksen jälkeen. Uskonnonopetuksen asema oli kuitenkin epävirallinen.
Neuvostoaikana ateistinen yhteiskunta ja kasvatusjärjestelmä pyrki juurimaan Virosta kristillisen uskon. Uskovat saattoivat menettää oikeuden työhön, koulutukseen tai asuntoon. Monet vieraantuivat tyystin kirkosta.
Neuvostoajan jälkeen 1990-luvun alussa koettiin nousuaika, joka jäi lyhytaikaiseksi.
1. Hyvin monet nuoret eivät koe uskontoa tärkeäksi elämässään.
2. Hengellisistä asioista ei keskustella julkisesti tai kodeissa. Tällä on hyvin merkittävä perinteitä katkova vaikutus.
3. Virossa rippikoulu on aikuisten koulu. Tässä Suomi ja Viro lienevät jonkinlaisia ääripäitä maailmassa.
4. Monimuotisessa tilanteessa erilaiset uskonnolliset ilmiöt elävät rinnakkain ja yhteiskunnassa vallitsee kirjava pluralismi.
5. Viroa pidetään yhtenä maailman maallistuneimmista maista!
Viimeinen näkökohta on hätkähdyttävä. Eikö tällä sijalla pitäisi olla Venäjän tai Albanian? Miksi juuri Viro? Tässä on Viron kirkolle ja lähetystyössä mukana oleville pohdittavaa seuraaviksi vuosikymmeniksi.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Nokia, johtajuus ja työn etiikka
Lainasin Riihimäen kirjastosta herätelainana Anne-Liisa Palmu-Jorosen kirjan Nokia-vuodet. Mitä johtamisesta voi oppia? 3p. Atena -kustannus 2012. Anne-Liisa Palmu-Joronen toimi Nokia Mobile Phones-liiketoimintaryhmän lakimiehenä aikana, jolloin Nokia kasvoi jättiyhtiöksi. Prosessi synnytti inspiraation, josta on puristunut oheinen teos.
Kirja jakaantuu karkeasti kahteen osaan. Alkuosassa kuvataan Nokian nousua kuin jännitystarinaa, jossa lakimiehet puolustautuivat legendaarisestiYhdysvaltalaisen Motorolan hyökkäystä vastaan. Kokemus oli melkoinen oppitunti. Uutta oli myös suomalaisen liiketoiminnan sopimusten neuvottelu Kuwaitissa juuri ennen Saddam Husseinin hyökkäystä. Näinä vuosina Nokiaan palkattiin ovista ja ikkunoista uutta työvoimaa. Kirjoittajan havainnot johtajista ja alaisiata ovat kirjan juoni .
Kirkan toinen osa tiivistää kirjoittajan näkemyksen johtajuudesta "luottamusjohtajuudeksi" ja samalla tehokkuusjohdajuuden laaja-alaiseksi kritiikiksi. Tehokkuusjohtajuudessa työntekijöistä otetaan irto kaikki ja vähän enemmänkin -huippu-urheilun tapaan. Laskua maksamassa ovat työntekijän lähipiiri. Luottamuusjohtajuuden kehyksenä on laaja-alainen ihmiskuva, jossa työntekijän persoonallisuutta käsietllään laajasti ja eri puolilta.
Kirjoittaja ei paljasta lähtökohtiaan, mutta tulee työn etiikassa aika lähelle kristillisen tai luterilaisen etiikan painotuksia. Niissä tehokkuus tiettyyn mittaan saakka, rehellisyys elävät yhdessä levon ja persoonan kunnioittamisen kanssa. Kirjoittaja pohtii myös pahan ongelmaa ja itsekkyyttä, joka on arkipäivää ihmisten toimiessa. Kristillisessä uskossa itsekkyyttä pidetään perussyntinä, mutta kirjoittaja näkee sen ikäänkuin olemassa olevana todellisuutena, joka on pakko ottaa huomioon. Itsekkyys ja ahneus tuo toisille hyötyä ja polttaa toiset karrelle.
Pahan ongelman ohella kirjoittaja rakentaa hyveitä (hyveiden luetteloita), jotka muistuttavat Raamatun kuvausta esimerkiksi Hengen hedelmistä. Vaikka kirjaa voisi tiivistää, sen lukeminen ei ole pettymys. Elämykseksi sen tekee suomalaisen tarinan taustalta rakennettu opetus.
Kirja jakaantuu karkeasti kahteen osaan. Alkuosassa kuvataan Nokian nousua kuin jännitystarinaa, jossa lakimiehet puolustautuivat legendaarisestiYhdysvaltalaisen Motorolan hyökkäystä vastaan. Kokemus oli melkoinen oppitunti. Uutta oli myös suomalaisen liiketoiminnan sopimusten neuvottelu Kuwaitissa juuri ennen Saddam Husseinin hyökkäystä. Näinä vuosina Nokiaan palkattiin ovista ja ikkunoista uutta työvoimaa. Kirjoittajan havainnot johtajista ja alaisiata ovat kirjan juoni .
Kirkan toinen osa tiivistää kirjoittajan näkemyksen johtajuudesta "luottamusjohtajuudeksi" ja samalla tehokkuusjohdajuuden laaja-alaiseksi kritiikiksi. Tehokkuusjohtajuudessa työntekijöistä otetaan irto kaikki ja vähän enemmänkin -huippu-urheilun tapaan. Laskua maksamassa ovat työntekijän lähipiiri. Luottamuusjohtajuuden kehyksenä on laaja-alainen ihmiskuva, jossa työntekijän persoonallisuutta käsietllään laajasti ja eri puolilta.
Kirjoittaja ei paljasta lähtökohtiaan, mutta tulee työn etiikassa aika lähelle kristillisen tai luterilaisen etiikan painotuksia. Niissä tehokkuus tiettyyn mittaan saakka, rehellisyys elävät yhdessä levon ja persoonan kunnioittamisen kanssa. Kirjoittaja pohtii myös pahan ongelmaa ja itsekkyyttä, joka on arkipäivää ihmisten toimiessa. Kristillisessä uskossa itsekkyyttä pidetään perussyntinä, mutta kirjoittaja näkee sen ikäänkuin olemassa olevana todellisuutena, joka on pakko ottaa huomioon. Itsekkyys ja ahneus tuo toisille hyötyä ja polttaa toiset karrelle.
Pahan ongelman ohella kirjoittaja rakentaa hyveitä (hyveiden luetteloita), jotka muistuttavat Raamatun kuvausta esimerkiksi Hengen hedelmistä. Vaikka kirjaa voisi tiivistää, sen lukeminen ei ole pettymys. Elämykseksi sen tekee suomalaisen tarinan taustalta rakennettu opetus.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Terveisiä Jerusalemista
Olin lyhyellä matkalla Israelissa. Saavuin maahan toukokuussa, joka on ilmaston kannalta leutoa aikaa. Poikkeuksellista oli pienimuotoisen sateen kokeminen,. Israelissa vesi on aarre, jota täällä Suomessa pidämme itsestään selvyytenä. Isrelin valtio täytti juuri 64 vuotta.
Maa ponnistelee tällä hetkellä toisaalta talouden myötätuulessa toisaalta ulkoisen uhan alla. Uhka tulee Iranin suunnalta, josta pelätään jonkinlaista hyökkäystä.
Caspari keskus siirtyi jokin aika sitten uusiin tiloihin ja pyrkii toiminaan siltana kristittyjen ja Jeesukseen uskovien messiaanisten juutalaisten välillä. Sen tunnuksena on "Biblical and Jewish studies". Pyhälä maalla Raamatun asiat avautuvan paikan päällä uudella tavalla.
Pistäydyimme lyhyellä käynnillä Jerusalemista etelään olevalla Herodes Suuren rakennuttamalla linnoituksella. Herodes Suuren aika oli Jeesuksen syntymän aikaa. Herodes on Salomon jälkeen merkittävä rakentaja alueella. Hänen aikanaan rakennettiin mm. Jerusalemin temppeliä. Hänen kerrotaan perustaneen Kesarean kaupungin. Tuohon aikaan rakentamisessa käytettiin tuhansia ihmisiä. Näin tehdään edelleen Afrikassa. Suomessa kristillisen uskon historia pureutuu pisimmillään alle 1000 vuoden taakse, Israelissa aika on kaksinkertainen ja juutalainen historia tätäkin vanhempaa.
Maa ponnistelee tällä hetkellä toisaalta talouden myötätuulessa toisaalta ulkoisen uhan alla. Uhka tulee Iranin suunnalta, josta pelätään jonkinlaista hyökkäystä.
Caspari keskus siirtyi jokin aika sitten uusiin tiloihin ja pyrkii toiminaan siltana kristittyjen ja Jeesukseen uskovien messiaanisten juutalaisten välillä. Sen tunnuksena on "Biblical and Jewish studies". Pyhälä maalla Raamatun asiat avautuvan paikan päällä uudella tavalla.
Pistäydyimme lyhyellä käynnillä Jerusalemista etelään olevalla Herodes Suuren rakennuttamalla linnoituksella. Herodes Suuren aika oli Jeesuksen syntymän aikaa. Herodes on Salomon jälkeen merkittävä rakentaja alueella. Hänen aikanaan rakennettiin mm. Jerusalemin temppeliä. Hänen kerrotaan perustaneen Kesarean kaupungin. Tuohon aikaan rakentamisessa käytettiin tuhansia ihmisiä. Näin tehdään edelleen Afrikassa. Suomessa kristillisen uskon historia pureutuu pisimmillään alle 1000 vuoden taakse, Israelissa aika on kaksinkertainen ja juutalainen historia tätäkin vanhempaa.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Tilastot kertovat lähetystyöstä
Nykypäivänä kaikkea pitäisi voida mitata. Tilastot ovat siksi yksi peili elämään ja toimintaan. Lähetystyökään ei tee poikkeusta. Jo ainakin 1700-luvun lopusta lähtien on tehty tilastoja, joilla kuvataan maailman uskontojen edustajien lukumäärää, väestötilastoja. Suomen lähetysneuvosto perustettiin vuonna 1919. Sen tehtävänä on laatia vuosittainen suomalaisen lähetystyön tilasto. Lähetysneuvostossa tilastoon on otettu kaikki Suomessa lähetystyötä tekevät tahot, jotka ovat lähetysneuvoston jäsenjärjestöissä. Nyt julkaistiin uusin tilasto, joka kertoon viime vuoden lopun tilanteen.
Tällä hetkellä lähetystyöntekijöitä on 745. Kymmenen vuotta sitten oli enemmän ja huippu lienee noin parikymmentä vuotta sitten. Einiten lähettejä on helluntalaistaustaisella FIDA Internationalilla ja toiseksi eniten Suomen lähetysseuralla. Monesti on ihmetelty sitä, miksi helluntailaisilla, jotka ovat suhteellisen pienen jäsenkunnan yhteisö on eniten lähettejä. Syitä on kaksi. Taustalla on aktiivinen lähetysnäky ja tyystin toisenlainen talousajattelu kuin luterilaisen kirkon lähetysjärjestöillä. Vaikka suomalainen lähetystyö on tilastollisesti laskenut, on se väkimääräämme suhteutettuna vahvaa. Aikaisemmin norjalaiset mainittiin lähetyskansana, mutta viime vuosina tilastolla mitattuna Norjan luvut ovat tällä hetkellä Suomesta jäljessä. Lähettimäärällä mitattuna kaikken vähiten lähetystyöntekijöitä (suhteellisesti) on Ruotsissa, mutta siellä syynä on kirkon missiota anemisoiva teologia siis eräänlainen missiologinen puutostauti. Historiallisesti Ruotsilla on rikkaat lähetysperinteet esimerkiksi Etiopiassa. Mutta nyt takkuaa.
Lähetystyön eräänlainen kestoaihe on, pitäisikö lähetystyö organisoida itsenäisten seurojen kautta vain suoraan kirkon rakenteiden kautta nk. kirkkolähetyksenä. Kirkkolähetysmallia edusti Norjassa 1800-luvulla H.P. Schreuder. Ruotsalaiset omaksuivat tämän käytännön, vaikka sielläkin Fosterlandstiftelsen toimi aikaisemmin itsenäisesti. Nykyisin Ruotsin kirkkolähetys on saanut voimakkaasti yhteiskunnallis-humanistisia vaikutteita ja evankeliumia julistavien lähettien lähettäminen on jäänyt taka-alalle. Yhdysvaltojen luterilaisuudessa on sekä kirkkolähetysmallia että itsenäisiä järjestöjä. Luterilaiseen lähetysjärjestöjen yhdistykseen kuuluu luterilaisia järjestöjäkin peräti noin 70.
Tilastot eivät kerro kaikkea. Ne ovat tehtävässään hyviä palvelijoita, kun muistetaan olla kriittisiä
lauantai 5. toukokuuta 2012
Jeesukseen uskovana islamin sisällä?
Tämän hetken kuumin missiologian aihe on liikehdintä ja katsomus, jonka mukaan Jeesukseen uskovien muslimien ei tulisi irtaantua islamista, vaan jäädä elämään "Jeesusta seuraavina muslimeina" islamin sisälle. Liikehdinnästä käytetään vähän eri nimiä, esim. englannin kielisessä maailmassa liikehdintä tunnetaan insider-liikkeennä. Liikehdinnän laajuudesta minulla ei ole tietoa ja pyrin olemaan varovainen ottaessani kantaa asiaan, joka tapahtuu tyystin vieraan kulttuurin keskellä.
Ensiksi on hankala sanoa, onko kyseessä joukkoliikehdintä, joka kääntyy kohti Kristusta ja joka alkuvaiheessa ja orastavana ei ole opillisesti kaikissa suhteissa puhdas. Yhtenä vertauskohtana voisi mainita Apostolien tekojen uskovat, jotka eivät tunteneet Pyhää Henkeä ja olivat opetuksen tarpeessa. En siis tunne, onko kyseessä muslimitaustaisista lähtevä liike vai lämsimaisen missiologian ajatus, jossa luovutaan Kristillisen uskon perusteista jonkinlaisen kontekstuaalisen uuden uskontulkinnan nimissä.
Teologisesti tuskin keskeisempää kysymystä on, koska asian polttopisteessä on, miten uskotaan Jumalaan Isänä ja Jeesukseen Poikana. Kuten tunnettua islam pitää Jeesusta yhtenä profeettana, mutta ymmärtää kristologian ratkaisevasti toisin kuin klassinen kristinusko Raamatun ja ekumeenisten uskontunniustusten taustalta.
Kristillinen kirkko on aina ymmärtänyt, että tunnustautuminen Kristukseen liittyy aina kysymykseen siitä, kuka hän on? Tästä juutalaiset johtomiehet ja apostolit väänsivät kättä, joka näkyy Raamatun lehdillä ja on jatkunut meidän päiviimme saakka. On siis ymmärretty ettei riitä, että jotenkin Jeesukseen uskotaan, vaan olennaista on se, kenen me sanomme hänen olevan. Erityiesesti apostoli Johannes kirjeissään kantoi tästä huolta. Kristikunta on jatkuvasti vetänyt rajaa kristologiassa milloin juutalaisuuteen ja islamiin ja milloin taas esim. Jehovan todistajiin.
Tässä uudessa uskontulkinnassa, jolla on kannattajia evankelikaalien parissa, on taipumista nähdä usko, joka uskotaan ts. uskon sisältö nänennäisenä ja kristologia taipuu dokeettiseen suuntaan. Kun tähän ongelmakenttään lisätään vielä raamatunkäännöstyö ja sen kysymykset, voinee ennustaa kuumaa keskustelua tuleviksi vuosiksi.
Ensiksi on hankala sanoa, onko kyseessä joukkoliikehdintä, joka kääntyy kohti Kristusta ja joka alkuvaiheessa ja orastavana ei ole opillisesti kaikissa suhteissa puhdas. Yhtenä vertauskohtana voisi mainita Apostolien tekojen uskovat, jotka eivät tunteneet Pyhää Henkeä ja olivat opetuksen tarpeessa. En siis tunne, onko kyseessä muslimitaustaisista lähtevä liike vai lämsimaisen missiologian ajatus, jossa luovutaan Kristillisen uskon perusteista jonkinlaisen kontekstuaalisen uuden uskontulkinnan nimissä.
Teologisesti tuskin keskeisempää kysymystä on, koska asian polttopisteessä on, miten uskotaan Jumalaan Isänä ja Jeesukseen Poikana. Kuten tunnettua islam pitää Jeesusta yhtenä profeettana, mutta ymmärtää kristologian ratkaisevasti toisin kuin klassinen kristinusko Raamatun ja ekumeenisten uskontunniustusten taustalta.
Kristillinen kirkko on aina ymmärtänyt, että tunnustautuminen Kristukseen liittyy aina kysymykseen siitä, kuka hän on? Tästä juutalaiset johtomiehet ja apostolit väänsivät kättä, joka näkyy Raamatun lehdillä ja on jatkunut meidän päiviimme saakka. On siis ymmärretty ettei riitä, että jotenkin Jeesukseen uskotaan, vaan olennaista on se, kenen me sanomme hänen olevan. Erityiesesti apostoli Johannes kirjeissään kantoi tästä huolta. Kristikunta on jatkuvasti vetänyt rajaa kristologiassa milloin juutalaisuuteen ja islamiin ja milloin taas esim. Jehovan todistajiin.
Tässä uudessa uskontulkinnassa, jolla on kannattajia evankelikaalien parissa, on taipumista nähdä usko, joka uskotaan ts. uskon sisältö nänennäisenä ja kristologia taipuu dokeettiseen suuntaan. Kun tähän ongelmakenttään lisätään vielä raamatunkäännöstyö ja sen kysymykset, voinee ennustaa kuumaa keskustelua tuleviksi vuosiksi.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Maailmanlähetyksen haasteita - The Future of the Global Church
Sain viime viikolla postissa tuoreen Patrick Johnstonen lähetyskirjan "The Future of the Global Church. History, Trends and Possibilities". UK. 2011: Authentic. Kirja on merkittävä yritys puristaa kuviin ,laatikoihin ja tilastoihin maailmanlähetyksen keskeiset muutostekijät. Patric Johnstone tunnetaan Operation World -kirjan toimittajana, joka jätti tämän tehtävän nuorempien käsiin. Maailma on liian suuri puristettavaksi kansien väliin. Patrick Johnstone on silti yrittänyt.
Poimitaan muutama kirjan painotus:
1. Väestönkasvu muuttaa kuvaa maailmasta. Aasia kasvaa voimakkaimmin. Kasvu on voimakasta myös Afrikassa. Eurooppa ikääntyy. Kun Itä-Euroopan maiden väestönkasvu on miinusmerkkistä, se merkitsee kansojen kuihtumista. Tilastojen valossa Venäjä ja Japani kuihtuvat, Nigeria nousee suurvallaksi.
2. Kristittyjen väestöllinen painopiste siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. Läntisen kristikunnan vaikutus heikkenee. Kun Johnstone tarkastelee asioita tilastollisesti, hän ei kysy opillista kehitystä. Kristikunta sirpaloituu ja erilaiset pienet itsenäiset suunnat kasvavat. Johnstonen mukaan evankelikaalinen kristikunnan osa voimistuu. Johnstone korostaa ehkä liikaakin evankelikaaleja. Liberaalit heikkenevät. Johnstone on ottanut laskelmiinsa mukaan myös "marginaaliryhmiä", joita ei klassisen määritelmän mukaan lasketa kristityiksi. Klassinen määrätelmä kysyy oppia Kristuksesta ja kantaa kolminaisuuteen.
3. Maailman suurimmat kaupungit ovat tulevaisuudessa Nigerian Lagos, Intian Mumbai ja Pakistanin Karachi.
4. Islam voimistuu.Johnstone arvioi muslimien lukumääräksi vuonna 2050 2,5 miljardia. Islam kärsii radikaaleista suuntauksista, jotka luovat sen sisään jännittelitä. Miten kristityt kertovat evankeliumin muslimeille?
5. Lähetystyöntekijöitä lähettävinä maina Johnstone arvioi tietyin kriteerein Suomen suhteellisesti korkealle kakkoseksi Singaporen jälkeen. Tässä luokittelussa Norja on viides. (s.227).
Vaikka monista Johnstonen painotuksista voidaan olla eri mieltäkin, kokonaisuudessaan kirja pyrkii antamaan kokonaiskuvaa, joka on välttämätöntä ottaa huomioon työn suuntaamisessa ja suunnittelussa.
Poimitaan muutama kirjan painotus:
1. Väestönkasvu muuttaa kuvaa maailmasta. Aasia kasvaa voimakkaimmin. Kasvu on voimakasta myös Afrikassa. Eurooppa ikääntyy. Kun Itä-Euroopan maiden väestönkasvu on miinusmerkkistä, se merkitsee kansojen kuihtumista. Tilastojen valossa Venäjä ja Japani kuihtuvat, Nigeria nousee suurvallaksi.
2. Kristittyjen väestöllinen painopiste siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. Läntisen kristikunnan vaikutus heikkenee. Kun Johnstone tarkastelee asioita tilastollisesti, hän ei kysy opillista kehitystä. Kristikunta sirpaloituu ja erilaiset pienet itsenäiset suunnat kasvavat. Johnstonen mukaan evankelikaalinen kristikunnan osa voimistuu. Johnstone korostaa ehkä liikaakin evankelikaaleja. Liberaalit heikkenevät. Johnstone on ottanut laskelmiinsa mukaan myös "marginaaliryhmiä", joita ei klassisen määritelmän mukaan lasketa kristityiksi. Klassinen määrätelmä kysyy oppia Kristuksesta ja kantaa kolminaisuuteen.
3. Maailman suurimmat kaupungit ovat tulevaisuudessa Nigerian Lagos, Intian Mumbai ja Pakistanin Karachi.
4. Islam voimistuu.Johnstone arvioi muslimien lukumääräksi vuonna 2050 2,5 miljardia. Islam kärsii radikaaleista suuntauksista, jotka luovat sen sisään jännittelitä. Miten kristityt kertovat evankeliumin muslimeille?
5. Lähetystyöntekijöitä lähettävinä maina Johnstone arvioi tietyin kriteerein Suomen suhteellisesti korkealle kakkoseksi Singaporen jälkeen. Tässä luokittelussa Norja on viides. (s.227).
Vaikka monista Johnstonen painotuksista voidaan olla eri mieltäkin, kokonaisuudessaan kirja pyrkii antamaan kokonaiskuvaa, joka on välttämätöntä ottaa huomioon työn suuntaamisessa ja suunnittelussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)