Saksan pietistit arvostelevat EKD:ta ohuesta perhelinjauksesta

Saksan Gnadau-liitto on huolissaan Saksan evankelisen kirkon (EKD) perhettä koskevista linjauksista. Gnadau-liike edustaa saksalaista pietismiä, jonka piiriin kuuluu paikallisia toimijoita, laajaa diakonia, evankelioimis- ja lähetystyötä sekä teologisia oppilaitoksia.

Liikkeen mukaan Saksan evankelisen kirkon (EKD) perhelinjauksesta puuttuu teologinen sisältö ja siinä ei oteta huomioon perheen merkitystä yhteiskunnan sosiaalisen hyvinvoinnin perustana. Lapset saavat juuri perheestä merkittävimmän osan arvoistaan elämälleen.  Pyrkimyksenä on siirtää kasvatusvastuuta perheitä valtiolle. Gnadau-liike toteaa ytimen olevan perimmältään raamattukysymyksessä: Miten ymmärrämme Jumalan sanan suhteessa tämän päivän yhteiskuntaan? 

Kirkossa on pitäydyttävä avioliittoon normina, eikä mentävä jonkinlaiseen eettiseen pluralismiin. 

Gnadau-liike täytti hiljattain 125 vuotta. Tuo aika on kulunut liikkeen perustamisesta helluntaina 1888. 

Lähde: Idea Spektrum 25.9.2013

Muistakaa aikamme vainottuja kristittyjä

Runsaan kuukauden kuluttua marraskuussa muistetaan maailmanlaajuisesti vainottuja kristittyjä eri puolilla maailmaa. Vaikka kristityt ovat tilastollisesti suurin uskonto maailmassa, monet elävät myös vähemmistönä. Kristityt ovat myös vainotuin uskonto tällä hetkellä, sanoo Charles Tieszen, Lausannen liikkeen Global Analysis  9/2013 raportissa.

Myös muut uskonnot kokevat samanlaisia ongelmia. Tämän vuoksi maailmalle tehdään paljon työtä uskonnonvapauden hyväksi ja ongelmien paljastamiseksi ja seuraamiseksi.

Kristittyjen vainot merkitsevät joissakin valtioissa monenlaisia elämän rajoituksia.aina vankeutta tai kuolemaa myöten. Tällaisissa maissa myös elämä on haasteellisempaa, jos yhteiskunta suhtautuu uskoon vihamielisesti.

On laskettu että  kaksi kolmasosaa maailman väestöstä elää maissa, jossa on jonkinlaisia rajoituksia. Puolessa näistä on vihamielisyyttä uskonnon harjoitusta kohtaan.

Parhaillaan keskustellaan Lähi-idän kristittyjen asemasta. Egyptissä kristityt olivat vaikeuksissa aikaisemman presidentin Mursin aikanakin, vaikka alussa häneen suhtauduttiin avoimin odotuksin. Egyptissä radikaalit muslimit ovat polttaneet tai tuhonneet kymmeniä kirkkoja. Usein muistutetaan, että tavalliset muslimit Egyptissä haluavat elää rauhassa ja sallivat Lähi-idän suurimman kristityn vähemmistön. Kristittyjä on Egyptissä noin kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. 

Vaino on moniulotteinen ilmiö. Siihen kuuluu yhtä hyvin fyysistä pakottamista tai omaisuuteen kajoamista kuin henkistä asennetta ja vihamielisyyttä.

Uskontoihin kohdistuvat vainon nähdään olevan maailmalla nousussa.


Lähde: Lausanne Global Analysis 9/13.

Arkipyhät jälleen työmarkkinoiden liipasimella

Viikonloppuna tuli työmarkkinajärjestöiltä esitys arkipyhien, loppiaisen ja helatorstain, siirrosta lauantaille. Tällä konstilla saataisiin lisää työaikaa ja samalla tehoa työvuoteen.

Ehdotus näyttää tuleen yllätyksenä, koska ei ole kauaakaan siitä, kun pitkän väännön jälkeen tästä käytännöstä päästiin pois.  Vuonna 1971 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta tehditiin päätettiin kirkolliskokouksessa arkipyhien siirrosta, joka toteutettiin. 1980-luvulla kirkossa sitten lähdettiin pakkivaihteelle ja vuosien jälkeen palattiin vanhaan käytäntöön 1992. 

Nyt paluu takaisin kirkkovuosiseikkailuun tuntuu kristillisen uskon ja perinteen näkökulmasta todella hankalalta.

Luterilaisen uskon näkökulmasta kirkkovuosi tuo uskon keskeiset perusasiat toistuvasti esille. Se puolustaa samalla työn ja levon suhdetta ja muistuttaa ihmisen elämän perimmäisistä kysymyksistä: "ihminen ei elä ainoastaan leivästä". Kirkkovuoden ajankohta ei koske vain omaa maatamme, vaan sillä on yhteys  muun kristikunnan elämään.

Aikaisempi muutos syntyi viisipäiäiseen viikkoon siirryttäessä ja 1960-luvun ilmapiirissä. Mitä ehdotus kertoo ajastamme?

Kirkkovuoden muutosten historiaa selvitellyt Pentti Lempiäinen kertaa kirjassaan Pyhät ajat murroskohtia:

* 1971   Kirkolliskokous hyväksyi vaatimuksen arkipyhien siirrosta. Päätös astui voimaan 1973 "uutuutena" koko maailmassa. > Paluu takaisin 1992.

*  1949 Suomnen työnantajien keskusliitto ehdotti loppiaisen poistamista. Tämä ei toteutunut.

* 1953 Kirkolliskokouksessa tehtiin päätös joidenkin juhlapäivien muutoksista.

* 1772 Annettiin asetus kirkollisten juhlapäivien vähentämisestä. Tavoitteena oli saada lisää työpäiviä. Valistuksen aikana pyrittiin siihen mikä oli "hyödyllistä".

(Lähde: Lempiäinen Pentti: Pyhät ajat. Helsinki 1976: Kirjapaja.)

Lontoo ristiriitojen suurkaupunki

Vuonna 1835 perustettiin Lontoon kaupunkilähetys. Tuohon aikaan Lontoo oli maailman suurin kaupunki ja laajeni jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 1800 Lontoossa oli asukkaita noin miljoona ja sata vuotta myöhemmin kuusi miljoonaa.

Lontoossa kohdattiin myös teollistuminen ja sen lieveilmiöt. Kun suuria määriä ihmisiä muuttaa suurkaupunkeihin asuntoja, työtä ja ruokaa ei riitä kaikille. Monet putoavat sivuraiteelle. Lontoo kohtasi näin suuret 1800 -luvun sosiaaliset ongelmat.

Lontooseen perustettiin kristillisä järjestöjä viemään apua ja evankeliumia.. London City Mission  (LCM) näkee kutsumuksekseen pysyä Lontoossa, jonka alueella on tällä hetkellä kymmenisen miljoonaa ihmistä. Itä-Lontoossa perustettiin 1800-luvun lopulla Pelastusarmeija.

Lontoossa on suurta rikkautta ja syvää köyhyyttä. Lontoo on ristiriitojen kaupunki, jossa vastakohtaisuudet nousivat pintaan mellakoissa kaksi vuotta sitten.

Tällä hetkellä Lontoon ilme on muutoksessa. Vain alle 50% on valkoisia englantilaisia. Muut asukkaat ovat muuttaneet muualta, mm. Britannian entisistä siirtomaista ersimerkiksi  Intiasta tai Pakistanista. Muslimit vaativat oikeuksiaan ja joillakin alueilla eletään omien periaatteiden mukaan.

Eurooppalaisessa mittakaavassa Lontoo on askeleen edellä ja monet ilmiöt tulevat sinne ensin. Askel on  noin 20 vuoden mittainen.

Lontoon kaupunkilähetyksen uusi johtaja Graham Miller aloittaa tehtävässään 1.10.2013. 


Lähde: Alan Black  Sept. 2013;  changing London

KUUNTELE: MARITTA TAYLOR LONTOOSSA

Kerjääminen tänään

Euroopan Unionin myötä Suomeen on palannut vanha asia kerjääminen. Kerjääminen on ilmiö, joka kertoo suuresta maailmanlaajuisesta ongelmasta - köyhyydestä. Johnson/Barret/ Crossing -tilaston mukaan maailmassa köyhien määrä on noussut räjähdysmäisesti. satoihin miljooniin, jopa miljardiluokkaan.

Euroopan Unionin alueella kerääminen Suomessa kertoo Itä-Euroopan romaniväestön vaikeasta tilanteesta. Tätä väestöä asuu Bulgarian, Unkarin ja Romanian alueilla miljoonia. He elävät tällä hetkellä myös uhan alla.  Pakolaisuus ja liikkuvuus tässä mielessä kertovat eräänlaisesta yhteiskunnallisesta tulehduspisteestä. Lähialueillamme esim. Latviassa kerjääjät ovat omasta maasta. Maan sosiaalijärjestelmä ei ole vielä riittävän hyvä.

Monissa lähetysmaissa kerjääminen on tavanomaista esimerkiksi Etiopiassa. Monet voivat olla sairaita ja vailla omaisten tukea ja näin elävät kerjäämällä.  Nähdessään sinut he tulevat kohti. Käydessäni Addis Abebassa kadun toiselta puolelta lähti luokseni mies, jolla ei ollut jalkoja. Monet pyytävät varoja perheensä elättämiseksi tai päästäkseen hoitoon.

Jos annat yhdelle pienen summan, saat lisää pyytäjiä. Ongelmaa et voi ratkaista antamalla. Oma vastuummme ei ole tällä verukkeella ohittaa koko ongelmaa. Silti tuntuu kylmältä mennä ohitse mistään välittämättä. Tästä syntyy ongelma, joka tuo lähetystyöntekijöillekin lisätaakkaa kestettäväksi.

Suomessa ongelma kohdataan kysymyksessä annatko rahaa vai etkö anna: itse annan joskus, mutta toisinaan olen antamatta. 

Raamattu kehottaa antamaan omastaan ja muistamaan niitä, joilla ei ole.

Kristittynä maallistuvassa yhteiskunnassa

Kesän Kansanlähetyspäivät Kankaanpäässä onnistuivat -väkeä oli paikalla ja sää suosi juhlavieraita.

Päivien jälkeen käyty keskustelu sen sijaan on ollut poikkeuksellista ja ainakin kansanlähetyspäivien vaiheissa historiallista. Niilo ja Päivi Räsäsen kanavasta ja tarkemmin sisäministeri Päivi Räsäsen puheenvuorosta syntyi harvinainen heinäkuun keskustelu, joka tätä kirjoitettaessa pari viikkoa myöhemmin jatkuu.

Keskustelun juurena ennen sen rönsyilemistä eri tahoille oli klassinen kysymys lain noudattamisesta sillloin, kun se on Jumalan sanaa vastaan.

Menemättä sen pidemmälle voi todeta, että tämä kysymys oli 1900-luvulla yksi merkittävimmistä teologisista kysymyksistä, joka pakotti Saksan kristityt paaluttamaan oman paikkansa vuoden 1933 jälkeen. Kuusi miljoonaa juutalaista tohottiin holokaustissa. Olisiko kirkon tullut noudattaa tuolloin arjalaisia rotulakeja?

Kun saksalaiset viranomaiset vetosivat sodan jälkeen lakiin ja määräyksiin mennessään kaikkeen loppuun saakka mukaan, jäi teemasta trauma, jota ei vieläkään ole loppuun saakka selvitetty. Miten tämä oli mahdollista?  Saksan kirkkotaistelu on tietyssä mielessä peruskaava, joka on toistunut Itä-Euroopassa ja voi toistua uudelleen.

Kun tämä kysmys on heinäkuun keskustelun aiheena, ollaan aika lailla painavassa kysymyksessä. Julkinen keskustelu tekee palveluksen, jos se tekee ihmisiä piirun verran tietoisemmiksi näistä perustavista asioista. Monille ne ovat rippikoulun jälkeen unohtuneet.

Keskustelussa on ollut mielenkiintoista havaita sen repeytyminen eri  tahoille.

Kaikkein erikoisinta on ollut eräiden kirkollisten lehtien kuten Kirkko ja kaupungin tai Kotimaan linjaukset. Niissä on pyydetty alustajaa olemaan hiljaa. Hiljaa oleminen uskonkysymyksistä on suomalaisen kulttuurin heikkouksia. Kun kirkollinen mediakin näin yrittää suitsia vapaata keskustelua keskeisistä  kysymyksistä, jää lukija hämilleen.

Eurooppa tarvitsee hengellisen heräämisen

Muutama päivä sitten saapui tuorein International Bulletin of Missionary Research -lehden heinäkuun numero.

Numerossa on laaja maailman uskontotilannetta kuvaava analyysi, jonka ovat tehneet Gina A. Bennofatto ja Todd M. Johnson.  Viimeksi mainittu on tunnettu laajoista maailman uskontotilannetta koskevista analyyseista.

Arvio ennakoi tilannetta puolen vuosisadan aikajänteellä 1970-2020.

Maailman uskonnot
- Kristittyjen suhteellinen määrä pysyy samana, noin 33%
- islam kasvaa eniten
- ateismi heikkenee 

Koko maailma
- Vuonna 2020 64,7% kristityistä elää eteläisellä pallonpuoliskolla.
- Maailman kristityistä asuu Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa 2020  34,4%.
- Pohjoisella pallonpuoliskolla kristittyjen määrä vähenee.
- Kristittyjen määrä kasvaa eniten Aasiassa.

Afrikka
- Afrikassa nopeimmin kasvaa anglikaaninen kirkko.
- Afrikka on kokenut ennennäkemöättömän uskonnollisen muutoksen.
-  Vuonna 2020 arvioidaan Afrikassa olevan kristittyjä 49,3% ja muslimeja 41,7%. 
- Loput ovat kansanuskontoihin kuuluvia 8,7%.

Aasia
- Kristinuskon kasvaa uskonnoista voimakkaimmin Aasiassa.
- Aasia on monien uskontojen maanosa.

Eurooppa
- muuttoliikkeen ja syntyvyyden seurauksena muslimien määrä kasvaa.
- Kristittyjen määrä on nyt laskussa.

Etelä-Amerikka
- Roomalais-katolisten määrä laskee.
- Evankelikaalien ja herätyskristittyjen määrä kasvaa.
- Jehovan todistajien ma mormonien määrä kasvaa.

Lähde: IBMR 3/July 2013.