Kirkot historian murrosvaiheissa

Risto A. Ahonen

Kirkot historian murrosvaiheissa.

Tallinna 2019: Väyläkirjat

Kirkon historialle ovat olleet tunnusomaisia murrosvaiheet, jotka ovat toistuneet. Joku on sanonut, että suuret murrosvaiheet ajoittuvat noin 500 vuoden välein. Murroksia on tietenkin myös paikallisia, joiden vaikutukset eivät ulotu koko maailmaan.

Risto Ahonen on missiologi, joka on perehtynyt erityisesti ekumeeniseen lähetysliikkeeseen ja sen amerikkalaisiin juuriin. Häneltä on ilmestynyt useita teoksia, jotka ovat pohtineet kirkon, lähetyksen ja tulevaisuuden välistä suhdetta.

Nyt julkaistu kirja käsittelee kirkon murrosvaiheita ja tekee sen temaattisella aiheenmukaisella tavalla. Ensimmäinen on kirkon kasvu, toinen on kirkon ja kaupan suhde, kolmas kirkon ja sivistyksen suhde. Kristillisen kirkon lähetystyö on elänyt omassa ajassa. Se on hyödyntänyt aikansa mahdollisuudet, mutta on kohdannut kiusaukset tulla ajan hengestä riippuvaiseksi.

Risto Ahonen pohtii taloudellisen vallan ja kirkon suhdetta. Tämä johti aikanaan siirtomaihin, joiden perinnössä on jälkeenpäin katsottuna paljon moitittavaa. Kolonialismi on kristikunnalle ollut rasite, josta irtaantuminen on ollut kivuliasta. 

Tänä vuonna on kulunut 70 vuotta Kiinan joutumisesta kommunistisen hallinnon alaisuuteen. Vuosi 1949 oli länsimaiselle lähetystyölle suuri takaisku ja johti ennen näkemättömään vetäytymiseen maailman väkirikkaimmasta maasta. Tämä tapahtui aikana, jolloin kommunismin eteneminen merkitsi kirkkojen mahdollisuuksien kapenemista eri puolilla maailmaa. Kiinassa kirkko kuitenkin selvisi vaikeista koettelemuksista. Kirkko on kasvanut ainakin laajuudeltaan. Samalla Kiina on ottanut etäisyyttä puhemies Maon ideologiaan ja avannut ovia markkinataloudelle. Ovi Kiinaan on ainakin raollaan.

Risto Ahonen käsittelee teoksessaan kirkon ja murrosaikojen taustalla vaikuttavia aatteita.  Näistä keskeisiä ovat lähetyksen ja uskon suhde valtaan ja ajan aatteisiin. Risto Ahonen kiinnittää huomiota siihen, että kirkko kasvaa väkirikkaissa maissa Aasiassa ja Afrikassa. Aasian jättiläisiä ovat Kiina ja Intia, Afrikan Nigeria ja Etiopia. Kirkkojen maantieteellisen rajat ovat murtuneet. Afrikkalaisia tulee yhä enemmän myös Eurooppaan, joka elää jonkinlaista väestön kuihtumisen aikaa.

Risto Ahosen kirja on ansiokas synteesi historian murrosten arvioimisesta. Hän ei sen sijaan käsittele oman lähimenneisyytemme suurinta murrosta, joka on Neuvostoliiton hajoaminen laajoine seurauksineen Itä-Euroopassa ja aina Afrikkaa myöten. Ateistisen maailmanvallan ja ideologian kaatuminen on yksi meidän sukupolvemme suurista murroksista, jonka seurausten keskellä vieläkin elämme.

Parhaillaan Itä-Euroopan kirkot tekevät tiliä 30 vuotta sitten tapahtuneisiin mullisuksiin ja sitä edeltäneeseen aikaan.