Kansanlähetyksen synnyn vuosikymmen oli aikaa, jolloin kymmenet tuhannet suomalaiset lähtivät Ruotsiin työn perässä. Elettiin murroaikaa, vaikka Ruotsiin oli muutettu jo paljon aikaisemminkin. Nuori Kansanlähetys aloitti työn Ruotsissa, jonne perustettiin Ruotsin suomenkielinen Ev.lut. Kansanlähetys. Elämä vieraalla maalla on toisenlaista kuin kotona Suomessa. Viidenkymmenen vuoden aikana moni on nukkunut pois, osa on sulautunut osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa, monet ovat palanneet takaisin kotimaahan. Diasporassa eletään omalla tavalla muutoksessa.
Silta -teos kertoo Ruotsissa asuvien siirtolaisten elämästä Ruotsin kirkon kirkollisen työn näkökulmasta. Painopiste on Skövden alueella. Kirjassa kerrotaan myös Kansanlähetyksen työstä. Saara Kettunen on tehnyt kirjaryhmänsä kanssa suuren työn tämän kirjan toimittamisessa ja julkaisemisessa. Parhaillaan eletään aikaa, jolloin muisto ja kokemukset alkuajan maanhantulosta ovat vielä talletettavissa tuleville sukupolville. Tämä kirja maksaa osaltaan tätä velkaa.
Kirjasta on otettu jo toinen painos.
Silta.
Suomalaisten siirtolaisten elämää Ruotsissa.
Toim. Saara Kettunen.
2p.
2016.
50 vuoden aikana monet kansanlähetyspiirit ovat julkaisseet omia juhlakirjoja ja historiikkeja. Näissä 17 kansanlähetyspiirin työn vaiheet on tullut kuvatuksi tavalla, jossa Suomen eri alueet ja maakunnat tukevat esille. Satakunnan Kansanlähetys on julkaissut kaksikin juhlakirjaa Satakunnan mailta maan ääriin julkaistiin piirin täyttäessä 20 vuotta vuonna 1989 ja Välähdyksiä piirin tullessa 40 vuoden ikään.
Yllä olevassa kuvassa on neljän piirin julkaisuja, joista sivumäärältään laajin on Juhani Hautamäen toimittama Lakeudella ja lähetysmailla. Teoksessa maailmanlähetystä ja evankeliumin todistusta tarkastallaan Etelä-Pohjanmaan horisontista. Kuvan ulkopuolelta voisi mainita mm. Kainuun Kansanlähetyksen julkaisut tai Helsingin Kansanlähetyksen historiikin.
Kansanlähetyksen lähetystyöstä on 50 vuoden aikana julkaistu lukuisia kirjoja. Tässä on kolme esimerkkiä.
Pentti Heinilä julkaisi kirjan Erittäin salainen. Kirja kertoo Raamattujen kuljetuksesta Itä-Eurooppaan aikana, jolloin rajoilla kysyttiin: onko Raamattuja tai hengellistä kirjallisuutta. Venäjän vallankumouksen jälkeinen aika vuodesta 1917 vuoteen 1987 oli kristillisen uskon näkökulmasta poikkeuksellista. Neuvostoliiton ja sitä seuranneiden Itä-Euroopan maiden virallinen ideologia oli ateistinen ja kristillistä uskoa vastaan. Neuvostoliiton tapahtumat 1991 olivat kuin vuosi 1917 käänteisesti. Tätä kirjoitettaessa Inkerin kirkko on toiminut rekisteröityneenä 25 vuoden ajan. Nämä ovat oman aikamme suuria tapahtumia.
Tapani Kaitaisen kirja Etiopia herää on toinen Kansanlähetyksen piirissä julkaistu Etiopia -teos. Ensimmäinen teos oli Ritva Olkkolan Etiopia odottaa. Kaitaisen kirja on tiivis paketti sosialismin ajan Etiopiasta, jossa kristillinen kirkko eli monien rajoitusten alaisena. Tämä vaihe kesti keisarivallan loppumisesta vuonna 1974 vuoteen 1991, jolloin Mengistu Haile Mariam lähti maanpakoon. Etiopiassa lähetystyö saattoi vaikeanakin aikana jatkua. Kirkko kasvoi vaikkakin kärsimyksen keskellä. Mekane Yesus -kirkko menetti pääsihteerin, joka surmattiin vuonna 1979. Moni työntekijä joutui viettämään aikaa vankilassa.
Kansanlähetys on toiminut Japanissa jo miltei 50 vuoden ajan. Seppo Vänskä on koonnut yksiin kansiin keskeisen osan tästä ajasta oman ja perheen kokemusten pohjalta. Japanista kertoo myös Jorma Pihkalan vuonna 1989 toimittama kirja Auringon nousun maa.
Kansanlähetyksestä on 50 vuoden aikana tehty lukuisia tutkimuksia. Yllä olevassa kuvassa on kirjoja kolmesta eri teemasta.
Jo kuusi vuonna Kansanlähetyksen synnyn jälkeen ilmestyi Juha Kauppisen tutkimus Evankelioiva herätysliike, jossa hän sosiologian menetelmin kuvasi Kansanlähetykseen kuuluvia ja liikkeen profiilia. Sen jälkeen Juha Kauppisen tie vei Etiopiaan, jossa hän toimi Suomen lähetysseuran lähettinä myrskyisällä 1970-luvulla. Aika oli Etiopiassa myrskyisää, koska marxilaiset voimat syrjäyttivät keisari Haile Selassien ja alkoi sosialistisen Etiopian aika. Palattuaan Suomeen Juha Kauppinen jatkoi Kansanlähetyksen tutkimista väitöskirjassaan Kansanlähetyksen alueellinen leviäminen. Siinä hän pohtii liikkeen nopean leviämisen syitä ja ottaa kantaa 1970-luvun alussa olleeseen kansanlähetyskriisiin.
Ari Auranen väitteli tohtoriksi Uuras Saarnivaaran elämäntyötä käsitelleellä väitöskirjallaan. Tämä tutkimus päättyi vuoteen 1966. Kuvassa keskellä oleva teos tutkii Uuras Saarnivaaraa Kansanlähetyksen synnyn jälkeen ja hänen teologista toimintaansa Suomessa Lähetyskorkeakoulun dekaanina ja muuten teologisena vaikuttajana.
Pia Latvalan väitöskirja selvittelee Kansanlähetyksn slaavilaistyötä vuosina 1968-1973. Tämä toiminta oli paljon julkisuudessa, koska työ Neuvostoliitossa kiinnosti suomalaisia kristittyjä. Julkisuutta toivat myös nk. vasemmistolehtien kirjoitukset ja erilaiset kyselyt aina eduskuntaa myöten. Pia Latvalan työ käsittää Kansanlähetyksen alkuvuodet Sanansaattajat -järjestön syntyyn saakka.
Kansanlähetyksen vastuunkantajaretriitissä esittelin liikkeestämme kirjoitettuja kirkoja. Yllä olevat kirjat eivät ole kirjoja Kansanlähetyksestä, mutta valottavat liikkeemme hengellistä taustaa ja juuria yhdestä näkökulmasta.
Osmo Tiililä kaipaili teoksessaan Kirjani ja elämäni asiantuntevaa henkilöä kirjoittamaan elämäkertaa Urho Muromasta, joka oli viime vuosuisadan ehkä merkittävin hengellinen julistaja Suomessa. Herää Valvomaan -lehden levikki oli vuonna 1960 noin 40 000 paikkeilla.
Eino J. Honkanen suunnitteli kirjoittavansa elämäkerran Moromasta, mutta sairaus vei voiton ja hanke ei toteutunut. Elämäkerran kirjoitti Timo Junkkaala.
Eino J. Honkasen syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Sodan jälkeen hän aloitti työn Suomen Raamattuopistolla opettajana ja toimi myöhemmin rehtorina. Kansanlähetyksen syntyvaiheissa Honkasta pyydettiin mukaan ja hänestä tuli pitkäaikainen Uusi tie -lehden päätoimittaja ja Kansanlähetyksen hallituksen puheenjohtaja. Leena Huhtaniemi kirjoitti elämäkerran Honkasesta vuonna 1997, kun Kansanlähetys täytti 30 vuotta. Hän pelasti kirjallaan paljon sellaista muistitietoa ja kokemusta, joka ehkä muuten olisi unohtunut. Eino J. Honkasen mukana Kansanlähetykseen tuli vanhemman sukupolven kokemusta ja perintöä, joka oli hankittu jo paljon ennen Kansanlähetyksen syntyä.
