Ruandan kysymysmerkki ja huutomerkki

Lausannen liikkeen Kapkaupungin kokouksessa 2010 oli esillä Ruandan kansanmurhaan johtanut sisällissota 1990-luvulla.
Teeman ongelma oli suuren tragedian lisäksi se, miten on mahdollista, että kristityssä maassa, jossa asukkaista on kristittyjä 90 %, tapahtuu kansanmurha. Kansanmurhassa surmattiin arvion mukaan noin 800 000 tutsia ja maltillista hutsia.

Vuoden 1991 väestölaskennan mukaan Ruandan asukkaista 89 % oli kristittyjä, joista 62 % roomalais-katolisia ja 27 % protestantteja. Muihin uskontokuntiin kuuluvia oli pienempiä määriä. Kristillisen uskon vaikutus alkoi Ruandassa vuonna 1901 katolisen lähetystyön mukana. Vuonna 1941 Ruandan kuningas kastettiin. 1930-luvulla koettiin herätyksen aikaa, joka vaikutti paljon maan rajojen ulkopuolella.

Afrikkalaiseen tapaan maassa vaikutti heimoja. Ruandan asukkaat kuuluivat kolmeen heimoon hutseihin, tutseihin ja twa-pygmien heimoon. 

Mitä kaikesta tulee oppia?

Ongelma on tietenkin syvempi kuin Ruandassa koettu. Miten on mahdollista, että holokausti toteutui keskellä Eurooppaa? Miksi kevät 1918 oli niin julma meillä Suomessa? Voisiko tämä kaikki toistua?
Lähde: Antoine Rutayistre/ The Lausanne Movement 2010

Inkerin kirkon rippikoulu eli neuvostoajan läpi

Inkerin kirkossa on ollut rippikoulutyötä jo 200 vuoden ajan.
Inkerin kirkko -lehden numero 2/2017 avaa kirkon rippikoulutyötä Venäjällä. Rippikoulutyö koki vuosikymmenien murrosajan vuoden 1917 vallankumouksen seurauksena.

Ensimmäinen tunnettu rippikoulu pidettiin Tuutarissa vuonna 1781. Sitä ennen lukkarit opettivat kansalle kristinoppia ja vahvistivat kansan lukutaitoa. Inkerissä noudatettiin vuoden 1686 kirkkolakia, jossa oli vaatimus opettaa kansaa lukemaan.  Näin jatkui 1900 -luvun alkupuolelle, jolloin rippikoulutyö oli kirkossa nuorisotyön ainoa muoto.

Vallankumouksen jälkeen tilanne vaikeutui. Vuonna 1918 voimaantullut laki kielsi uskonnon opettamisen alle 18 -vuotiaille.  Rippikoulut muutettiin kolmipäiväisiksi ”konfirmaationvalmennustilaisuuksiksi”, jota ei katsottu uskonnon opettamiseksi. 1920-luvulla rippikoulut olivat suosittuja ja vuonna 1926 saatiin lupa kahteen rippikouluun, jossa oli alle 18-vuioden ikäisiä nuoriakin.

Rippikouluja pidettiin 1930 ja 1940-luvulla vaihtelevissa olosuhteissa.

Viktor Huhka kertoi poikkeusoloista:
-    En ole oikeastaan koskaan käynyt rippikoulua, naurahtaa Huhka. Mummot opettivat meille Isä meidän  -rukouksen ja uskontunnustuksen. Meillä piti joka aamu rukoilla, mummo opetti siihen lapsesta asti. Hän myös selitti käskyjä. Kun kasvoin, hän ei antanut mennä ulos, ennen kuin olin lukenut jonkin Raamatun tekstin.

Hänen kotonaan ei puhuttu esim. konfirmaatiosta, johon Viktor Huhka tutustui myöhemmin Narvassa.

Venäjällä konfirmoitavat ovat tavallista iäkkäämpiä 18–65 -vuotiaita nuoria ja aikuisia. Neuvostoliitossa rippikoulua siis pidettiin, mutta  erikoisissa olosuhteissa. Viktor Huhkan konfirmaatio oli heinäkuussa vuonna 1968.

Neuvostoliittoon koitti Perestroikan myötä uusi aika ja ensimmäinen uuden ajan Inkerin kirkon 14 nuoren konfirmaatio järjestettiin Kelton kirkossa vuonna 1993.

Lähde: Kristiina Paananen Rippikoulutyötä yli 200 vuotta. – Inkerin kirkko 2/2017.