Inkerin kirkko kantaa nuoren kirkon tuntomerkkejä, vaikka sillä on satojen vuosien historia. Teoksessa kirkon elämää kuvataan maanosamme historian taustaa vasten: 1600-luvulla Inkerin kirkko syntyi Ruotsin suurvalta-aikana, 1700-luvun alkupuolella koetiin Suuri Pohjan sodan aika ja nähtiin Pietarin kaupungin nousevan vanhojen inkeriläisalueiden päälle. 1800-luku oli Venäjän vallan aikana kansallisen nousun aikaa ja viimeinen vuosisada 1900-luku pimeän vainon aikaa. Tarkimman kuvauksen on saanut 1900-luku.
"Inkerin kirkko" on käsitteenä hankala, koska kirkollinen elämä on kuulunut eri kirkkojen alaisuuteen. Suomen itsenäistyminen katkaisi Tarton rauhan jälkeen yhteydet Suomeen. Kirkko koki vainon ajan ja painui kuin tuhkaan. 1980-luvun lopussa koettiin Suomesta kantoen ihme. Vanha kirkko näytti elonmerkkejä. Kaksikymmentä viisi vuotta on ollut merkittävää kirkon rakentamisen aikaa.
Suomen ev.lut. kirkossa on saatu totutella siihen, että läheisyydessämme on toinen kirkko, joka on suomalaistaustainen. Teologiselta taustaltaan Inkerin ev.lut. kirkko edustaa eräissä ratkaisuissaan kristillisen kirkon vanhaa traditiota, joka Suomessa ja Ruotsissa on osoittanut murtumisen merkkejä.
Historia antaa kirkolle identiteettiä. Inkerin kirkko ei Venäjällä ole uusi tulokas perestroikan ajan jälkeen. Kirkolla on juuret, joista se voi ammentaa tulevaisuuteen.
Teoksen on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Jouko Sihvo, Jyrki Paaskoski (Toim.)
Kansa, kulttuuri, identiteetti.
Kirjokansi 95.
SKS 2015. Helsinki.
339s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti