Suomen ev.lut. kirkkoa on pidetty kansankirkkona, koska suurin osa suomalaisista on sen jäseniä. Viime aikoina tästä on keskusteltu, koska kirkon jäsenyys näyttää olevan monilla hukassa ja he klikkaavat itsensä ulos. Ovi käy molempiin suuntiin.
Kansankirkko näkee itsensä yhden kansallisuuden piirissä, kuten nimikin sanoo: Suomen ev.lut. kirkko. Suomeen muuttaa väkeä enenevässä määrin muualta ja näin "kansallisuuksien" määrä kirkon piirissä kasvaa. Mitä se tarkoittaa?
Ainakin erilaisuuden sietokyky joutuu koetukselle. Suomi on muutenkin, mutta esimerkiksi koululaitoksen kautta hyvin yhdenmukainen maa. Tähän vieraan ei aina ole helppo tulla sisään.
Inkerin kirkko on kahdessa vuosikymmenessä Venäjällä kulkenut tien kansankirkosta kansojen kirkoksi.
Alkukirkko oli kansojen kirkko.
Mitä tarvitaan:
1. Rohkeutta ottaa uusia tulokkaita vastaan ja huomata vieras. Yksi paimenen tuntomerkki, joka sopinee seurakunnallekin, on vieraanvaraisuus. Aito kohtaaminen on henkilökohtaista. Lappu ilmoitustaululla tai netissä ei riitä.
2. Tilaisuuksissa tulee olla tulkkauslaitteita, jotta ainakin aluksi tulija ymmärtää, mistä puhutaan.
3. Voiko hengellinen tilaisuus olla pidemmän päälle kaksi tai kolmikielinen. Yhdistetäänkö kaikki tulijat suomalaiseen jumalanpalvelukseen, vai onko vuonna 2040 sunnuntaisin suuri määrä erikielisiä jumalanpalveluksia vuorotellen? Saavatko vähemmistökielet ruotsinkielisten tapaan oman alueellisen hiippakunnan piispoineen?
4. Maahanmuuttajien kasvoja näkyy hallinnossa ja vastuunkannossa, koulutuksessa...
5. Hengellisen musiikin tulee avata ovia eri suuntiin.
6. Maahanmuuttajat elävät diasporatilanteessa. Diasporatilanne vaatii kehityksen tutkimista ja ennakointia. Sukupolvet eriytyvät viiveellä. Jos ei osata nähdä muutoksia, tulee yllätyksiä. Suomen islamilainen yhteisö elää parhaillaan yllätysten keskellä.
Jatka listaa eteenpäin itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti