Teologian tohtori Anssi Simojoki täytti joitakin päiviä sitten 70 vuotta. Hänen merkkipäiväkseen julkaistiin juhlakirja "Niinkuin se kirjoitettu on, niin se myös paikkansa pitää". Kirjassa on lukuisia artikkeleita päivänsankarin elämästä ja häntä lähellä olevista teologisista teemoista.
Anssi Simojoki vietti pitkälle toistakymmentä vuotta perheineen lähetystehtävissä Keniassa ja matkaan tarttui myös luterilaisen missiologian pohdiskelua. Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota vain yhteen "Luterilaisten tunnustuskirjojen kääntämien swahiliksi 1995-2011".
Suomessa tunnustuskirjojen julkaisemista äidinkielellä voidaan pitää itsestään selvyytenä. Näin ei kuitenkaan ole. Omana opiskeluaikanani käytettiin paljon aktikvaarien apua, kun painos oli loppunut. Esimerkiksi naapurimaassamme Virossa ei ole tietojeni mukaan saatavilla kansissa olevaa Sovinnon kirjaa.
Anssi Simojoen näkynä oli kääntää Tunnustuskirjat swahilin kielelle, jota puhuu karkeasti laskien kymmeniä miljoonia ihmisiä toisena kielenään Itä-Afrikassa. Käännöstyö noissa oloissa oli pioneerihanke, jolla on suuri identiteettiä luova merkitys Kenian, Tansanian ja muiden maiden swahiilia puhuville luterilaisille kirkoille. Artikkeli tästä kertoo kootusti ja tiiviisti työn vaiheet nousut ja laskut aina maaliin tuloon saakka.
Hyvin mielenkiintoista oli lukea vaikeuksista löytää vastineita tunnustuskirjojen teologiselle kielelle ja siinä käytettyjä konsteja ja apuneuvoja. Swahili on saanut vaikutteita muista kielistä ja näiden vaikutus tuli ottaa huomioon.
Joissakin kohdin tuli mieleeni, että käännöstyön suunnittelussa olisi saattanut olla hyöttyä tutustumisesta raamatunkäännöstyön hallintoon ja tarkastusperuiaatteisiin. Nyt joitakin pyöriä jouduttiin keksimään uudelleen Afrikan helteessä.
Kun Tunnustuskirjat swahilin kielellä on kädessä, maaliin on päästy ja se on pääasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti