Arkisto -aarre oikein käytettynä

Lähetysjärjestöjen arkistot tallettavat lähetystyön kokemusta. Mishkan -lehti julkaisi numeron 49/2006 arkistoinnista. Lähetyshistoria tietää kertoa legendsaarisia tarinoita arvokkaiden aineistojen hävittämisestä.

Aika monelle arkistointi saattaa olla vierasta puuhaa. Arkistoinnilla tarkoitetaan asioiden säilyttämistä sellaisessa järjestyksessä, että sitä voidaan hyödyntää myöhemmässä tutkimuksessa ja asioita esiteltäessä.

1. Arkistoiti sisältää ajatuksen toiminnan arvostuksesta. Sellainen säilytetään, joka koetaan arvokkaaksi. Moni hävittää arvokasta ja herää vasta jälkeenpäin.

2. Arkistointi säilyttää kokemusta kirjattuna. Parempiin tuloksiin päästään, jos otetaan opiksi aikaisemmasta hyvästä kokemuksesta.

3. Ilman lähteitä asiat jäävät muistin varaan. Kun muisti pettää, muistetaan eri tavalla asioita. Tästä syntyy riitoja. Riitely käy kalliiksi.

4. Pitkässä juoksussa vain siitä voidaan kertoa, mistä on lähteitä. Muusta on vaiettava.

5. Arkiston tulee olla sellainen, että asia tai jakso voidaan kuvata riittävällä tarkkuudella. Materiaalia tulee olla riittävästi.

6. Jotta oilisi arkistoitavaa, tulisi asioita kirjoittaa muistiin. Muistia parantavat muistiot ja kirjeet. Paperille pantu säilyy paeremmin. 

7. Nykyinen digitaalisuuden ylenmääräinen painotus, voi arkistoinnin näkökulmasta osoittautua muutaman vuosikymmenen päästä hölmöilyksi. 

8. Arkistoinnnin perustana on järjestys. Järjestyksen perustana ovat luettelot. Hyvä systeemi auttaa löytämään.

9. Lähetystyössä on kanasainvälisesti painotettu arkistojen merkitystä, koska muutoin lähetystyön kokemus menee hautoihin.

Lahjonta - kiusallinen kulttuurin vaiva

Maassa maan tavalla, sanotaan Suomessa. Joissakin maissa asioita hoidetaan rahalla eli lahjotaan.

Oikeusistuimessa ei voi olla varma oikeudenmukaisesta päätöksestä, jos tuomari on lahjottu tai tällaista voidaan epäillä.

Transparency International julkaisee säännöllisesti listoja, joissa maailman maat luokitellaan korruptiotason mukaan. Suomi saa tässä arvon 3 eli pronssitilan. Se merkitsee, että suhteellisesti maassamme on vähän lahjontaa tai se tulee ilmi. Kärkiryhmässä ovat mm. Tanska, Uusi-Seelanti ja Suomi. Pohjoismaat ovat yleensä korkealla.

Jälkipään maita kiusaavat sodat tai muut ongelmat. Niitä ovat Somalia, Afganistan tai Pohjois-Korea.
Näissä maissa virkamiesten palkat ovat huonot, mikä nostaa esiin tarpeen saada lisää rahaa.
Onko palkka, jolla ei elä, oikeudenmukainen?

Korruptio on kiusallinen kulttuurin vaiva.

Corruption perceptions index

Transparency International

Lähde: Idea Spektrum 38/2014

Tunnustuskirjat swahiliksi

Teologian tohtori Anssi Simojoki täytti joitakin päiviä sitten 70 vuotta. Hänen merkkipäiväkseen julkaistiin juhlakirja "Niinkuin se kirjoitettu on, niin se myös paikkansa pitää". Kirjassa on lukuisia artikkeleita päivänsankarin elämästä ja häntä lähellä olevista teologisista teemoista.

Anssi Simojoki vietti pitkälle toistakymmentä vuotta perheineen lähetystehtävissä Keniassa ja matkaan tarttui myös luterilaisen missiologian pohdiskelua. Tässä yhteydessä kiinnitän huomiota vain yhteen "Luterilaisten tunnustuskirjojen kääntämien swahiliksi 1995-2011".

Suomessa tunnustuskirjojen julkaisemista äidinkielellä voidaan pitää itsestään selvyytenä. Näin ei kuitenkaan ole. Omana opiskeluaikanani käytettiin paljon aktikvaarien apua, kun painos oli loppunut.  Esimerkiksi naapurimaassamme Virossa ei ole tietojeni mukaan saatavilla kansissa olevaa Sovinnon kirjaa.

Anssi Simojoen näkynä oli kääntää Tunnustuskirjat swahilin kielelle, jota puhuu karkeasti laskien kymmeniä miljoonia ihmisiä toisena kielenään  Itä-Afrikassa. Käännöstyö noissa oloissa oli pioneerihanke, jolla on suuri identiteettiä luova merkitys Kenian, Tansanian ja muiden maiden swahiilia puhuville luterilaisille kirkoille.  Artikkeli tästä kertoo kootusti ja tiiviisti työn vaiheet nousut ja laskut aina maaliin tuloon saakka.

Hyvin mielenkiintoista oli lukea vaikeuksista löytää vastineita tunnustuskirjojen teologiselle kielelle ja siinä käytettyjä konsteja ja apuneuvoja.  Swahili on saanut vaikutteita muista kielistä ja näiden vaikutus tuli ottaa huomioon.

Joissakin kohdin tuli mieleeni, että käännöstyön suunnittelussa olisi saattanut olla hyöttyä tutustumisesta raamatunkäännöstyön hallintoon ja tarkastusperuiaatteisiin. Nyt joitakin pyöriä jouduttiin keksimään uudelleen Afrikan helteessä.

Kun Tunnustuskirjat swahilin kielellä on kädessä, maaliin on päästy ja se on pääasia.

Maahanmuuttajatyö puhutti Kansanlähetyksen vastuunkantajia

Kansanlähetyksen syyskausi käynnistyi kuluvan viikonlopun vastuunkantajaretriitillä syyskuun alussa. Samalla oli mahdollisuus katsoa taaksepäin ja suunnata jo vuoteen 2015.

Tällä kerralla keskusteltiin toimintasuunnitelman yhteydessä mm. maahanmuuttajatyöstä, johon haluttiin enemmän painopistettä kotimaantyössä. Suomi on murroksessa ja maahamme muuttaa enenevässä määrin väkeä eri kulttuureista. Heidät tulisi kohdata evankeliumilla esi kertaa tai muuten vain kutsua mukaan seurakunnan toimintaan.

Olisi eduksi, jos Kansanlähetykseen kasvaisi avoin ja vastaanottava ilmapiiri, jossa maahanmuuttajat luontevasti huomioidaan ja kutsutaan mukaan.

Yhtenä kysymyksenä on, tulisiko palkata tähän työhön erityisesti henkilöitä vai kouluttaa jo olemassa olevia tehtävään?  Joka tapauksessa tarvitaan lisää voimavaroja, jos asia hoidetaan työntekijävoimalla.

Keskustelussa jäi ehkä tunnistamatta jo tehty työ:

1. Maahanmuuttajiin suuntautuva pienpiiritoiminta.
2. Aiheeseen, mm. islamiin, perehdyttävä koulutus.
3. Monien yksityisten yhteydet, jotka eivät näy julkisuudessa.

Tällä linjalla voitaneen jatkaa pohtimalla, miten jokainen omlla paikallaan voisi kohdata Suomessa asuvia ulkomaalaisia omassa ympäristössään? Mihin heitä voisi kutsua mukaan? 

Työntekijöiden suuntaaminen tähän toimintaan varmaan toisi jäntevyyttä, suunnitelmallisuutta ja vahvistaisi työssä tarvittavaa asiantuntemusta.