Kevään varmoihin merkkeihin kuuluu keskustelu suvivirren veisaamisesta. Viimeksi keskustelu sai lispontta kun apulaisoikeuskansleri otti kannan, jossa hän pyrki eriyttämään kirkon ja koulun yhteistyötä. Vastaus oli annettu vapaa-ajattelijoiden valitukseen.
Kysymys suvivirrestä koskettaa syvemmällä tavalla useitakin kirkon ja yhteiskunnan rajapintoja. Yksi esille nostettu käsite on neutraliteetti. Puumalaisen mukaan koulun tulee olla "neutraali". Sana "neutraali" ei sisällä vielä mitään, joten se vaatii tarkempaa määrittelyä.
Eurooppalaisessa keskustelussa neutaliteetin käsite tulee Ranskasta, jossa esim. katua, virastoa ja julkista silaa pidetään "neutraaleina". Evankeliumin julistaminen kadulla voi johtaa poliisimiehen puheille. Neutraalisuus koetaan puhdistavan katsomuksia pois näkyvistä.
Toisenlainen maa on Iso-Britannia, jossa ulkoilmatilaisuuksia on pidetty iät ja ajat. Kansallislaulussa pyydetään Jumalaa suojelemaan kuningatarta. Suomen koulu on ollut lähempänä Iso-Britannian mallia kuin Ranskan vallankumouksen perintöä. Aiheesta on taitettu peistä yli 100 vuoden ajan. Venäjä lähti vuonna 1917 Ranskan malliin, mutta on nyttemmin palaamassa tältä tieltä takaisin.
Toisenlaisesta näkökulmasta katsottuna vapaus on vapautta veisata suvivirttä koulussa, kuten on tehty vuosikymmeniä.
Saakoon suvivirsi kaikua vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti