Olin lyhyellä päiväkävelyllä Pietarissa. Pietari on maailmanluokan suurkaupunki aivan Suomen nurkalla. Suomalaisilta tämä asia helposti unohtuu. Heinäkuun torstaipäivänä aurinko paistoi, nurmikot ja puistot viheriöivät ja kaupungin keskusta näytti parhaat puolensa. Autot ajoivat Nevskillä lujaa.
Pietari kuuluu kaupunkeihin, jotka ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kokeneet melkoisia muutoksia. Kristillisen uskon näkökulmasta muutos on ollut hyvin myönteinen. Kirkkoja on korjattu ja ne ovat näkyvissä kaupungin katukuvassa. Pietarin historia opettaa, että aatteen heiluri voi heilahtaa melkoisesti.
Kävelimme Pietarissa ilman opastusta. Oppakseni ostin Kaarina Kaurinkosken "12 kävelyä Pietarissa" -oppaan. Opas tiivistää metropolin 12 kävelyksi. Kirjassa kuvataan hyvin myös kaupungin kirkkoja ja sen kristillisen perinteen kevätaikaa talven (1917-1991) jälkeen. Puhuttelevana esimerkkinä hän kertoo omakohtaisesti Kapellan konserttisalissa pidetystä konsertista perestroikan aikoihin , jolloin konserttia johtanut Vladislav Tshernushenko kysyi yleisöön päin kääntyen: "Olemmeko unohtaneet sellaiset yksinkertaiset sanat kuin Isä meidän, joka olet taivaassa? Yleisö kuunteli liikuttuneena rukouksen sanoja."
Pietari on liian suuri koettavaksi yhtenä päivänä. Suurella kaupungilla on varmaan myös suuret ongelmat. Pietarin Paavalin linnoituksesta ammutaan puolen päivän merkiksi raskaalla kalustolla melkoinen pamaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti