Inkerin kirkko näköalapaikalla

Kolmekymmentä vuotta sitten harva tunsi Inkerin kirkon asioita.  Tuolloin elettiin Neuvostoliitossa murrosaikaa, joka yllätti koko maailman.  Yksi yllätyksistä oli Inkerin kirkon nousu.
Alkuvaiheessa kansaa kokoontui seurakuntataloille kuulemaan Inkeristä tulleita nuoria miehiä Arvo Survoa ja  Aarre Kuukauppia.  Inkerin kirkon äitihahmo Maria Kajava oli myös esillä.  

Nyt noista vuosista on kulunut aikaa ja Aarre Kuukauppi vietti äskettäin piispaksi tulon 20 vuotisjuhlia. Inkerin kirkko on laajentunut maantieteellisesti Venäjän sydänmaille ja suorittanut merkittävän määrän hengellistä ja aineellista jälleenrakennustyötä yhdessä eri tahojen kanssa.

Teologisesti Inkerin kirkko pitäytyy kristikunnan yhteiseen uskoon ja piirtää rajaa lännessä esiintyviin uutuuksiin. Osa näistä uutuuksista on opillisia kirkon rakenteesen liittyviä asioita toiset radikaalisti eettisiä.  Kun Neuvostoliitto kolmekymmentä vuotta sitten eli ateismin ajan viimeisiä vuosia, näkee kirkko Venäjällä olevansa kristikunnan aito edustaja eettisesti huojuvaa  länttä vastaan.

”Suurella kiinnostuksella ja kunnioituksella Inkerin kirkossa luimme Paavi Franciscuksen ja patriarkka Kirillin julkilausuman – ettei Eurooppa unohtaisi kristillisiä juuriaan ja arvojaan, että perhe on vain miehen ja naisen perustama, elämän arvo on Jumalan säätämä ja että kristittyjä pitää tukea ja puolustaa” (IK 1/2016),  näin piispa Kuukauppi.  Tässä kohdassa tiivistyy Inkerin kirkossa kristittyjen yhteys ja aito ekumeenisuus pitää kiinni siitä, mikä kristityille on aina ja kaikkialla ollut yhteistä ja perustavaa.

Lännen tiedotusvälineissä ei aina ymmärretä, että Venäjän kansa on käynyt neuvostoaikana läpi kovan yhteiskuntakokeilun ajan. Neuvostoaika pienensi perheet. Jos tässä ei lähdetä oikeaan suuntaan, Venäjä kuihtuu.  Perheen arvojen pitää olla kunnossa, muuten lasten hätä purkaantuu kaduille suurkaupunkien asumalähiöissä.  Ja tähän ei ole varaa.

Inkerin kirkosta on kasvanut lähetyskirkko, josta meillä on opittavaa ja joka on meille merkittävin tulkki siitä, mitä Venäjällä tapahtuu.









Lähde: INKERIN KIRKKO1/97/2016

Kuka on oikea apostoli?

Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin apostoleiksi. Varsinaisen apostolien ryhmän muodostavat 12 apostolia, joiden määrä täydennettiin 12:een myös Juudaksen kuoleman jälkeen. Mattiaan valinnasta kerrotaan Apostolien teoissa. Apostoli oli myös apostoli Paavali, joka kertoo seikkapaeräisesti kutsumuksestaan ja jonka arvovallan muut apostolit hyväksyivät.

Apostolit kuuluvat kristillisen kirkon perustukaeen Jeesuksen ylösnousemuken jälkeen.

Kristillinen kirkko on kautta vuosisatojen halunnut pitäytyä apostolien optukseen. Heidän virkansa oli apostoleina ainutkertainen. He olivat Jeesuken todidistajina eritysasemassa. He olivat saaneet valtuutuksensa Jeesukselta. Heidän jälkeensä ei valittu uusia apostoleita.

Vuonna 48 apostolit ja vanhimmat kokoontuivat Jerusalemissa kokoukseen, joka käsitteli Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkan seurauksena syntyneitä teologisia kysymyksiä kuten ei-juualaisten suhdetta Mooseksen lakiin. Apostolit siis tekivät päätöksiä myös yhdessä. (Apt.15)

Jumalan ilmoitus uskottiin Uuden testamentin puolella apostoleille. Uuden testamentin kirjoitusten yksi arviointiperusta oli apostolisuus.

Tällä hetkellä kristikunnassa vaikuttaa virtaus, joka haluaa palauttaa itselleen apostolin viran tavallaan irtaantuen aikaisemmasta lähtökohdasta. Tällöin joudutaan kysymään: Kuka on oikea apostoli? Mistä hän on saanut valtuutuksensa? Kuka on valheapostoli?

Luterilainen kirkko on pyrkinyt varjelemaan opin apostolisuutta kysymällä, onko se mitä opetat apostolista vai opetatko uutuuksia?

Ajassamme on hengellisen arvioinnin tarve

Yksi kristillisen seurakunnan perusasioista on hengellinen arviointi. Tavallisesti tätä suoritetaan saarnassa ja muussa seurakunnan opetuksessa. Arvioinnissa tarkastellaan ajan ilmiöitä ja pohditaan niitä Raamatun valossa.  Opillinen arviointi tarkastelee asioita kristillisen opin valossa. Toinen näkökulma on pohtia onko ilmiö raitis.

Viime aikojen arvioinnin on tehnyt ajankohtaiseksi maahamme tulevat erilaiset virtaukset ja niiden markkinointi.   Suhteellisen pienillä kustannuksissa erilaiset hengelliset ilmiöt saavat ajassamme näkyvyyttä. Ne aiheuttavat keskustelua puolesta ja vastaan. Ulkomailta tulevien  virtausten ja henkilöiden arviointia vaikeuttaa  riittävien taustatietojen puute. 

Tässä kutsujalla tai muuten asian esittäjällä on merkittävä hengellinen, sielunhoidollinen ja opillinen vastuu. Tämä korostuu ajassamme, joka ei halua tunnustaa totuuden olemassaoloa ja tarkastelee kiinnostuksella erilaisia ilmiöitä.  Toisia ei opillinen arviointi kiinnosta ollenkaan, tärkeämpää ovat erilaiset elämykset.
Joka tapauksessa arvioiva  keskustelu on tarpeen. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan keskellä, pienpiireissä tai muissa tilaisuuksissa. Arvioivaa tehtävää hoitavat hengelliset lehdet ja kirjat, joiden tehtävänä on arvioida ajassa liikkuvia asioita ja yrittää avata niiden taustoja. Ne yrittävät kertoa, mitä tapahtuu siinä missä tapahtuu.

 Hengelliseen arviointiin kehotetaan jo Raamatussa.  Berean juutalaisia  pidettiin esikuvallisina, sillä  ”he tutkivat kirjoituksia oliko asia niin.”(Apt.17:11). Profetoimisen yhteydessä mainitaan arvostelu  (1 Kor.14:29).  Yksi lahjoista on henkien erottamisen lahja  (1 Kor. 12:10). Jeesus opetti: Hedelmistään puu tunnetaan (Matt.7:16-20).  Raamatussa on paljon pohdintaa oikean ja väärän profeetan erosta ja erottamisen vaikeudesta.