Arkipyhät jälleen työmarkkinoiden liipasimella

Viikonloppuna tuli työmarkkinajärjestöiltä esitys arkipyhien, loppiaisen ja helatorstain, siirrosta lauantaille. Tällä konstilla saataisiin lisää työaikaa ja samalla tehoa työvuoteen.

Ehdotus näyttää tuleen yllätyksenä, koska ei ole kauaakaan siitä, kun pitkän väännön jälkeen tästä käytännöstä päästiin pois.  Vuonna 1971 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta tehditiin päätettiin kirkolliskokouksessa arkipyhien siirrosta, joka toteutettiin. 1980-luvulla kirkossa sitten lähdettiin pakkivaihteelle ja vuosien jälkeen palattiin vanhaan käytäntöön 1992. 

Nyt paluu takaisin kirkkovuosiseikkailuun tuntuu kristillisen uskon ja perinteen näkökulmasta todella hankalalta.

Luterilaisen uskon näkökulmasta kirkkovuosi tuo uskon keskeiset perusasiat toistuvasti esille. Se puolustaa samalla työn ja levon suhdetta ja muistuttaa ihmisen elämän perimmäisistä kysymyksistä: "ihminen ei elä ainoastaan leivästä". Kirkkovuoden ajankohta ei koske vain omaa maatamme, vaan sillä on yhteys  muun kristikunnan elämään.

Aikaisempi muutos syntyi viisipäiäiseen viikkoon siirryttäessä ja 1960-luvun ilmapiirissä. Mitä ehdotus kertoo ajastamme?

Kirkkovuoden muutosten historiaa selvitellyt Pentti Lempiäinen kertaa kirjassaan Pyhät ajat murroskohtia:

* 1971   Kirkolliskokous hyväksyi vaatimuksen arkipyhien siirrosta. Päätös astui voimaan 1973 "uutuutena" koko maailmassa. > Paluu takaisin 1992.

*  1949 Suomnen työnantajien keskusliitto ehdotti loppiaisen poistamista. Tämä ei toteutunut.

* 1953 Kirkolliskokouksessa tehtiin päätös joidenkin juhlapäivien muutoksista.

* 1772 Annettiin asetus kirkollisten juhlapäivien vähentämisestä. Tavoitteena oli saada lisää työpäiviä. Valistuksen aikana pyrittiin siihen mikä oli "hyödyllistä".

(Lähde: Lempiäinen Pentti: Pyhät ajat. Helsinki 1976: Kirjapaja.)

Lontoo ristiriitojen suurkaupunki

Vuonna 1835 perustettiin Lontoon kaupunkilähetys. Tuohon aikaan Lontoo oli maailman suurin kaupunki ja laajeni jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 1800 Lontoossa oli asukkaita noin miljoona ja sata vuotta myöhemmin kuusi miljoonaa.

Lontoossa kohdattiin myös teollistuminen ja sen lieveilmiöt. Kun suuria määriä ihmisiä muuttaa suurkaupunkeihin asuntoja, työtä ja ruokaa ei riitä kaikille. Monet putoavat sivuraiteelle. Lontoo kohtasi näin suuret 1800 -luvun sosiaaliset ongelmat.

Lontooseen perustettiin kristillisä järjestöjä viemään apua ja evankeliumia.. London City Mission  (LCM) näkee kutsumuksekseen pysyä Lontoossa, jonka alueella on tällä hetkellä kymmenisen miljoonaa ihmistä. Itä-Lontoossa perustettiin 1800-luvun lopulla Pelastusarmeija.

Lontoossa on suurta rikkautta ja syvää köyhyyttä. Lontoo on ristiriitojen kaupunki, jossa vastakohtaisuudet nousivat pintaan mellakoissa kaksi vuotta sitten.

Tällä hetkellä Lontoon ilme on muutoksessa. Vain alle 50% on valkoisia englantilaisia. Muut asukkaat ovat muuttaneet muualta, mm. Britannian entisistä siirtomaista ersimerkiksi  Intiasta tai Pakistanista. Muslimit vaativat oikeuksiaan ja joillakin alueilla eletään omien periaatteiden mukaan.

Eurooppalaisessa mittakaavassa Lontoo on askeleen edellä ja monet ilmiöt tulevat sinne ensin. Askel on  noin 20 vuoden mittainen.

Lontoon kaupunkilähetyksen uusi johtaja Graham Miller aloittaa tehtävässään 1.10.2013. 


Lähde: Alan Black  Sept. 2013;  changing London

KUUNTELE: MARITTA TAYLOR LONTOOSSA

Kerjääminen tänään

Euroopan Unionin myötä Suomeen on palannut vanha asia kerjääminen. Kerjääminen on ilmiö, joka kertoo suuresta maailmanlaajuisesta ongelmasta - köyhyydestä. Johnson/Barret/ Crossing -tilaston mukaan maailmassa köyhien määrä on noussut räjähdysmäisesti. satoihin miljooniin, jopa miljardiluokkaan.

Euroopan Unionin alueella kerääminen Suomessa kertoo Itä-Euroopan romaniväestön vaikeasta tilanteesta. Tätä väestöä asuu Bulgarian, Unkarin ja Romanian alueilla miljoonia. He elävät tällä hetkellä myös uhan alla.  Pakolaisuus ja liikkuvuus tässä mielessä kertovat eräänlaisesta yhteiskunnallisesta tulehduspisteestä. Lähialueillamme esim. Latviassa kerjääjät ovat omasta maasta. Maan sosiaalijärjestelmä ei ole vielä riittävän hyvä.

Monissa lähetysmaissa kerjääminen on tavanomaista esimerkiksi Etiopiassa. Monet voivat olla sairaita ja vailla omaisten tukea ja näin elävät kerjäämällä.  Nähdessään sinut he tulevat kohti. Käydessäni Addis Abebassa kadun toiselta puolelta lähti luokseni mies, jolla ei ollut jalkoja. Monet pyytävät varoja perheensä elättämiseksi tai päästäkseen hoitoon.

Jos annat yhdelle pienen summan, saat lisää pyytäjiä. Ongelmaa et voi ratkaista antamalla. Oma vastuummme ei ole tällä verukkeella ohittaa koko ongelmaa. Silti tuntuu kylmältä mennä ohitse mistään välittämättä. Tästä syntyy ongelma, joka tuo lähetystyöntekijöillekin lisätaakkaa kestettäväksi.

Suomessa ongelma kohdataan kysymyksessä annatko rahaa vai etkö anna: itse annan joskus, mutta toisinaan olen antamatta. 

Raamattu kehottaa antamaan omastaan ja muistamaan niitä, joilla ei ole.