Kirkko, Israel ja uusi antisemitismi

Antisemitismilla tarkoitetaan vihaa, joka kohdistuu juutalaiseen kansaan. Ilmiöllä on vuosituhantiset juuret, mutta se huipentui noin 70 vuotta sitten holokaustissa  ja  Berliinin lähellä Wanneseessa tehtyyn nk. lopulliseen ratkaisuun.

Viime vuosidaslla juutalaiset saivat oman kotimaan Israelista, jonne juutalaisia on muuttanut  eri puolilta maailmaa. Ennen Israelin valtion syntyä juutalaisuus oli Euroopassa sikäli ongelma , että juutalaiset ovat aina erottuneet muista väestöistä uskontonsa ja tapojensa vuoksi.

Antisemitismi ei ole kadonnut minnekään. Vihaa juutalaisia kohtaan on esimerkiksi islamin maailmassa.

"Uudella antisemitismilla" tarkoitetaan länsimaiden mediassa ilmiötä, jossa Israel-vastaisuus on eräänlainen muoti-ilmiö. Aikamme ihmiset seuraavat tapahtumia päivän uutistista ilman historian luomaa perspektiiviä. Lähi-idän tilanteen arvioimisessa  tätä  tarvitaan  tavanomaista suurempi annos.

Toisen maailmansodan jälkeen eri Euroopan maat luovuttivat juutalaisia surman suuhun. Sotien jälkeen on sitten selvielty, kuka teki mitäkin. Suomesta luovutetiin kahdeksan juutalaista. Joukko lienee tätä suurempi, mutta koko Euroopan mittakaavassa selvisimme helpommin kuin enemmän juutalaisia luovuttaneet.

Toivoa sopii, että oma sukupolvemme on tässä kysymyksessä hereillä ja saisi historian tuomioistuimelta vähän korkeamman arvosanan.

Aivan viime viikkoina ilmiö on kolkutellut kirkkoammekin, kun Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt järjestelmällisen boikotin Israelin länsirannan tuotteille. Kirkon avustusjärjestön operaatioksi tämä on kummallinen. Eikö voimia ja varoja tulisi suunnata palestiinalaisten auttamiseen ennemminkin kuin tällaiseen toimintaan. Laajassa mittakaavassa tämä ilmiö voidaan liittää "uuteen antisemitismiin" tai se voi olla sellaisen palveluksessa.  Ilmiöllä on kansainväliset taustat.

Pahan ongelma nousee esille ajassamme

Elämme aikaa, jolloin ihminen ajattelee ratkaisevansa kaikki ongelmat. Hän kuvittelee pärjäävänsä suurimpeinkin mahtien edessä. Kuitenkin silloin tällöin saamme aavistuksen esimerkiksi luonnonvoimien mahdista. Näin oli Intian meren rannoilla vajaa kymmenen vuotta sitten ja keväällä 2011 tsunamin iskiessä Japanin rannikolle.

Toisenlainen voima ovat järjettömät teot, joita suoritetaan esimerkiksi ampumalla omassa koti -tai kouluympätistössä. Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon . Onnettomuuksien klassinen esimerkki on Titanic 15.4.1912.

Samalla joudumme kysymään kaiken tarkoitusta: miksi? Viime viikonloppuna lähettipäivillä Kylväjän Japanin lähetti Mailis Janatuinen pohti näitä kysymyksiä Jobin kirjan taustalta. Jobin kirja avaa kärsimyksestä sen, että hyväkin voi joutua kärsimään.

Onko onnettomuuden takana sattuma, Saatana vai Jumala? Pitääkö tapahtumien takaa hakea jotakin sanottavaa? Mailis Janatuisen sanoma oli, että perimmältään Jumala on kaiken takana. Tässä ollaan eräällä rajalla, josta alkaa Jumalan salattu tutkimattomuus.  Ihminen joutuu vaikenemaan.