keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Suomen lähetysneuvosto täytti 100 vuotta



Suomen lähetysneuvosto on järjestänyt eri teemoista iltapäiväseminaareja.

Suomen lähetysneuvosto on Suomessa lähetysverkostojen kokenein toimija. Lähetysneuvosto (SLN) perustettiin vuonna 1919. Herätteen antoi vuonna 1910 pidetty Edinburghin lähetyskonferenssi. Tämän kokouksen hedelmänä perustettiin Kansainvälinen lähetysneuvosto ja kansallisia lähetysneuvostoja.


Suomen lähetysneuvoston perustajajäseniä ovat Suomen lähetysseura, Israelin Ystävät,  Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys., Suomen Vapaa Lähetys ja Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys. Aluksi toimittiin nimellä Suomen yleinen lähetystoimikunta, joka myöhemmin muutettiin Suomen lähetysneuvostoksi (1922).


Lähetysneuvosto antoi mahdollisuuden kokoontua yhteen lähetystyön näkymien ympärille, kuulla uutisia muun maailman tapahtumista ja konferensseista. Sadan vuoden aikana on ehtinyt tapahtua monia asioita. Sota hiljensi lähetysneuvoston toiminnan. Toisaalta 1900-luku oli lähetystyön vuosisata, joka toi uusia jäseniä neuvostoon.


1960 -luvulla käytiin missiologista keskustelua, joka johti joidenkin järjestöjen etääntymiseen neuvostosta.  Erityisen kuuma kysymys oli suhtautuminen Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) lähetysajatteluun.  1980-luvulla keskusteltiin kansainvälisistä lähetysjärjestöistä.


Nykyisin Suomen lähetysneuvosto on 30 jäsenjärjestön yhteiselin, joka järjestää erilaisia kokoontumisia ja seminaareja yhteisistä teemoista. Erityisesti lähettihuoltoa koskevat asiat ovat olleet aktiivisesti esillä.





Taustaa: Matti Korpiaho, Timo Vasko (Toim.) Kristuksen lähettäminä maailmassa. Suomen lähetysneuvosto 1919-2011. Helsinki 2012: SLN.






sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Neljäkymmentä vuotta Gudina Tumsan kuolemasta


GUDINA TUMSA – 40 VUOTTA MEKANE YESUS KIRKON PÄÄSIHTEERIN SURMASTA


Kuluvan heinäkuun 28. päivänä tulee kuluneeksi 40 vuotta Mekane Yesus-kirkon pääsihteerin Gudina Tumsan kuolemasta. Gudina Tumsa tuli tunnetuksi Mekane Yesus kirkon pääsihteerinä (1966-1979), joka joutui johtamaan kirkkoa vallanku­mouksen pyörteissä.Hänestä tuli yksi tunnetuimmista aikamme marttyyreista.

Gudina Tumsa syntyi vuonna 1929 Bodjissa läntisessä Wollega -maakunnassa Etiopiassa. Hän opiskeli teolo­giaa kirkon teologisessa oppilaitoksessa Nedjon seminaarissa ja vihittiin papiksi vuonna 1958. Ensimmäinen palvelupaikka oli Ne­kemtessä. Myö­hem­min 1960-luvulla Gudina Tumsa jat­koi opinto­jaan Yhdysvalloissa.

Gudina Tumsa oli kookas ja päätään muita pidempi. Hän oli voimakkaasti kan­taaottava kirkon johtaja, joka puolusti 1970 -luvun alussa Mekane Yesus kirkon näkyä palvella ja julistaa evanke­liumia. Tuohon aikaan afrikkalainen kirkonjohtaja John Gatu esi­tti ajatuksen, että lähetys­työntekijöiden aika olisi ohitse. 

Näihin aikoihin Mekane Yesus -kir­kko välitti kansainväliseen julkisuuteen kuuluisan yleiskir­jeen "Evankeliumin julistuksen ja inhimillisen kehityksen väli­sestä suhtees­ta". Kirje halusi alle­viivata evankeliumin julista­mista ja sen merkitystä. Kirjeen lopulla lain­ataan Gudina Tumsan sanoja To­kiossa 1971 LML:n ko­kouksessa: "T­ah­domme julis­taa Kristusta, koska us­komme sen ole­van tehtävämme. Tahdom­me julistaa Kristusta, koska kan­sallam­me on suuri halu kuulla häntä."

Varsinaiseen tulikokeeseen Gudina Tumsa joutui, kun vallankumous jyrkkeni marxistis-leninistiseen suuntaan. Samalla pyrittiin saamaan myös Mekane Yesus -kirkko vallanpitäjien ohjaukseen.

Gudina Tumsa korosti vakaumuksensa mukaan, että marxilainen materialismi ja kristillinen usko olivat yhteensovittamattomat. Hän sanoi tämän yhtä hyvin suu­rissa jouk­kokokouksissa kuin kirkon Nedjossa pidetyssä ylei­sko­kouksessa 1976. Nedjossa hänen veljensä Baro Tumsa luon­nosteli kir­kolle yhteistyö­tä marxilaisen ideologian kanssa. Qes Gudina totesi hänen puheensa jälkeen, että materialismi on alhaalta ja kirkko Jumalan Hengestä ylhäältä.

Gudina Tumsa sai maksaa rohkeasta tunnustuksestaan monien muiden tavoin kovan hinnan. Rohkeat puheenvuorot ennakoivat vaikeuksia, joita olikin tulossa. Hän piti kutsumuksenaan pysyä kaikesta huolimatta kansansa keskellä vaikeana aikana. Gudina Tumsa pidätettiin ja vangittiin lokakuussa 1978, mutta va­pautettiin jonkin ajan kuluttua. Heinäkuussa 1979 aseis­tetut siviilipukuiset mie­het pysäyttivät hänet ja hänen vaimon­sa, kun he pa­lasi­vat Ourael kirkossa pidetystä iltatilai­suudes­ta. Gudina Tumsa ja hä­nen vai­monsa Tsehay To­lassa ohjattiin eri autoi­hin. Gudina Tumsasta ei tämän jäl­keen kuultu pitkään aikaan. 

Myöhemmin sel­visi, että hänet sur­mat­tiin melko pian pidät­tämisen jäl­keen. Mekane Yesus -kirkolle pääsih­teerin murha oli suuri menetys.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Sudanin kutsu


Reijo Arkkila (Toim.)

Sudanin kutsu
Lähetystyön näköaloja Sudanista ja 
Ugandan pakolaisleireiltä

Helsinki 2019: SLEY-Media.

Hinta: 15€



Sudan on pinta-alaltaan yksi Afrikan suurimmista valtioista. Se on Etiopian rajanaapuri lännessä. Kun 1970-luvulla Etiopian vallankumouksen seurauksena maa muutti sosialistiseksi, pelättiin sen sulkeutuvan lähetystyöltä kokonaan.  Kansanlähetyksessä pohdittiin varalle uutta työaluetta, jollaiseksi valittiin Sudan. Työ siellä aloitettiin ACROSS -järjestön työyhteydessä 1970-luvun lopulla. ACROSS oli luonteeltaan useiden järjestöjen ylläpitämä avustusjärjestö.



Tämä vaihe oli Sudanissa rauhan aikaa. Aika kuitenkin muuttui vuonna 1983, jolloin maassa syttynyt sisällissota pakotti jonkin ajan kuluttua kutsumaan lähetit kotimaahan. Sen jälkeen Kansanlähetys ei ole lähettänyt työntekijöitä Sudaniin. Välillisesti on kristillistä todistusta voitu tukea MAF -lähetyslentojärjestön kautta Keniasta. Kansanlähetysopistossa oli Suomessa asuville sudanilaisille maahanmuuttajille lukuvuoden kurssi.



Sudan jakaantuu islamilaiseen pohjoiseen ja kristilliseen etelään. Maa itsenäistyi vuonna 1956, jonka jälkeen se kävi sisällissotaa vuoteen 1972 saakka. Tämän jälkeen alkoi jälleenrakentamisen aika, jolloin ovi näytti olevan avoinna maahan. Avustusjärjestö ACROSS perustettiin vuonna 1972 tukemaan maan jälleenrakennusta.  Sudan on kärsinyt pitkäaikaisesta epävakaudesta. Merkittävä etappi saavutettiin, kun vuonna 2011 maa jakaantui kahtia ja Etelä-Sudanista tuli itsenäinen valtio. Se on tälläkin hetkellä nuorin itsenäinen valtio maailmassa.



Itsenäistyminen ei mennyt kuitenkaan kivuttomasti. Kiistaa käytiin öljystä uuden sodan varjoaasa. Sota on tuonut kansalaisille ja maan kristityille suunnattomasti kärsimystä ja monet ovat paenneet naapurimaahan Etiopiaan. Monessa ulkonaisesti köyhässä Afrikan maassa pakolaisten määrä on merkittävän suuri.



Reijo Arkkila on toimittanut artikkeliteoksen, joka antaa välähdyksiä Sudanista.  Kirja koostuu 13 kirjoittajan artikkelista tai tervehdyksestä. Teoksessa on myös sudanilaisen piispan Wilson Ruah Noen tervehdys. Reijo Arkkilan ja Anssi Simojoen artikkelit luovat taustan luterilaisen kirkon synnylle Sudanissa ja tätä täydentävät muut tekstit, jotka kertovat kokemuksista maassa. Kokemukset koskevat teologian opetusta ja pakolaistyötä. Kokemuksistaan kertovat siellä opettamassa käyneet ja pidempään viipyneet. Koska Sudanista ei suomeksi ole liikaa kirjoja, teos täyttää merkittävän aukon. Kirja keskittyy luterilaiseen työhön, muu kirkollinen tilanne jää taustalle. Etelä-Sudanin kristityistä vain pieni osa on luterilaisia.



Reijo Arkkila tarjoaa myös rautaisannoksen Sudanin historiaa. Alueen pohjoinen osa tunnetaan jo vanhana Nubiana, jonka vanha kirkkoraamattu käänsi Etiopiaksi. Sudan on käynyt läpi siirtomaahistorian, josta se itsenäistyi 1.1.1956. mutta ei ole saanut nauttia juurikaan pitkistä vakaista rauhanajoista.





Sudaniin perustettiin luterilainen kirkko 1990-luvun alkupuolella. Sen johtajaksi tuli Andrew Mbugo Elisa, joka vieraili myös Ryttylässä elokuussa vuonna 2000. Hänen elämänsä ja toimintansa on tämän kirjan punainen lanka, joka toistuu yhä uudelleen.  Hän teki suurtyön kirkon rakentamisessa, mutta sai kutsun tästä ajasta nuorena vain 42 vuotiaana. Kirjan puhuttelevimpiin kuviin kuuluu Kenian piispa siunaamassa jo ajasta siirtynyttä Andeew  Mbugo Elisaa.



JUHANI KOIVISTO