torstai 23. kesäkuuta 2016

Britannian ja EU:n suhde veitsen terällä

Tätä kirjoitettaessa briteistä yksi toisensa jälkeen ratkaisee äänestämällä tulisiko erota EU:sta vai pysyä Euroopan Unionissa. Ennakolta puntit näyttävät olevan tasan.

Suomessa on ollut hankalaa ymmästää brittien halua pyristellä eroon yhteydestä Manner-Euroopan liittoon. Yhtenä syynä on oma vaikeutemme käydä kriittistä keskustelua EU:sta.  Liittoa tulee mieluummin rakentaa kuin purkaa.

Sallittakoon muutama kommentti.

Historiallisesti Iso-Britannia mieltää itse olevansa suurvalta, joka on merentakaisiin alueihin kuuluvan imperiumin perillinen. Brittiläinen maailmanvalta ulottuu Australiasta Kanadaan ja on osa saarivaltion asukkaiden mielenmaisemaa. Se lähetti 34 vuotta sitten laivaston puolustamaan Etelä-Amerikan edustalla olevia Falklandin saaria. Meri-imperiumia muistelevalle  ei ole ilman muuta selvää olla Saksan tai Ranskan puristuksessa.

Englanti eroaa Manner-Euroopasta siinä, että se on sallinut kristillisen todistuksen vapaammin kuin esimerkiksi Ranska, jossa uskonnonvastaiset voimat ovat perinteisesti saaneet äänensä kuuluviin. EU ei ole ollut tasapuolinen, vaan se on näyttänyt tukevan sekulaaria Eurooppaa.  Kaikenlaiset krusifiksikiistat ovat tästä esimerkkeinä.

Englantiin on muuttanut vierasmaalaisia asukkaita paljon Intian niemimaalta ja Ison-Britannian entisistä siirtomaista. Sillä on ollut tässä mielessä vetovoimaa, jolla on rajansa. Rajan vetäminen halutaan pitää omissa käsissä. Viimeisen 50 vuoden aikana esimerkiksi Lontoo on kokenut muodonmuutoksen, joka on ennakoinut kehitystä muualla Euroopassa. Kansanlähetys on ollut vastaamassa osaltaan tähän muutokseen aloittamalla lähetystyön saarivaltion pääkaupungissa vuonna 1973.

EU on tuonut apua matkustajalle ja euro niille, jotka siirtävät valuuttaa. Britit eivät ole ottaneet vastaan euroa, vaan pitäneet puntansa. Saa nähdä kuinka käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti